MIEHET, MIEHET, MIEHET


Yksi luetuimpia ja eniten mielensäpahoittajia keränneitä postauksiani vanhan blogini puolelta on ollut tämä entisistä deiteistäni kertova teksti. Ajattelin siis laittaa sen tänne uusintana ja ilmoittaa samalla iloksenne, että jatkossa deittailujuttuja on tulossa enemmänkin. En kokenut niiden sopivan entiseen blogiini, mutta nyt uuden blogimme myötä aion päästää sisäisen Carrie Bradshawni (tai toisinaan ennemminkin Bridget Jonesin) enemmän valloilleen.

Olen ollut enemmän ja vähemmän sinkkuna viimeiset kolme ja puoli vuotta. Tätä ennen olin seurustellut oikeastaan aina, teini-iästä saakka. Ensin kolme vuotta ja sitten melkein viisi vuotta. Tuolloin mulla ei ollut mitään käsitystä sinkkuelämästä, kuuntelin ja yritin vain vaihtelevalla menestyksellä auttaa kavereitani heidän mieskuvioidensa kanssa. Samalla kiittelin jotain korkeampaa tahoa siitä, ettei mun tarvinnut keitellä tuota soppaa nimeltä Sinkkuelämä, sillä se tuntui kauhean monimutkaiselta.

p3

Sitten löysin itseni kolme ja puoli vuotta sitten tuosta samasta, porisevasta sekametelikeitosta. Läyhäämästä ihan samalla tavalla niistä kaksilahkeisista, joiden kanssa olin ollut treffeillä, niistä joiden kanssa tokia treffejä ei ainakaan tulisi ja niistä, joista ei helvetti osannut yhtään ottaa selvää, että mikä meininki. Mulle on viimeisten vuosien aikana auennut täysin uusi maailma, jota olen, sanotaanko nyt vaikka näin, vihannut ja rakastanut vuorotellen. Takana on tähän mennessä varmastikin elämäni hauskimmat, opettavaisimmat ja mielenkiintoisella tavalla oudoimmat vuodet, joita en vaihtaisi pois mistään hinnasta. Jos olisin istunut nämä kaikki vuodet poikaystävän kainalossa, olisi monet seikkailut jääneet kokematta ja ehkä se oma elämäkin löytymättä.

Deittailumaailmassa tuntuu olevan omat, kirjoittamattomat sääntönsä, joita kaikki kuitenkin noudattavat ihan eri tavalla. Jännitysmomentteja ja läyhäystä WhatsAppin ryhmäkeskusteluissa ovat aiheuttaneet monesti ainakin seuraavat aihealueet: kenen kuuluu maksaa ekoilla treffeillä, milloin voi laittaa viestiä, miksi kundien alotuslainit Tinderissä on aina ihan helvetin tylsiä ("moi?"), miksi se käytti tätä hymiötä viestissä tai miksei se käyttänyt nyt hymiötä ollenkaan, miksi se katosi kivojen treffien jälkeen kuin pieru Saharaan, miksei kukaan puhu suoraan, miten joku voi luulla että teidän välillä on kemiaa, vaikka itse harkitset sairaskohtauksen näyttelemistä, jotta pääsisit pois paskoilta treffeiltä, jne., jne. – listaa voisi jatkaa loputtomiin.

p1





Mulla on pääasiassa käynyt ihan hemmetinmoinen tuuri tyyppien kanssa joita olen deittaillut. Suurin osa on ollut oikein fiksuja ja hauskaa seuraa, ja vaikka jutussa ei olisi ollut loppupeleissä mitään sen kummempia tunteita, olen viettänyt hauskoja hetkiä ja saanut avartaa maailmankuvaani. Olen muun muassa seikkaillut pitkin pilkkopimeää Suomenlinnaa, kiivennyt luvatta suljettuun mäkihyppytorniin, syönyt iltapalaa Kämpissä, käynyt juoksulenkillä, ollut pulkkamäessä ja mulle on tehty omin pikku kätösin romanttinen kynttiläillallinen. Kaikista on jäänyt superhauskat muistot, enkä ole koskaan katunut yksiäkään deittejä. Mutta on tielleni osunut niitä mätämuniakin, sekä vähintäänkin sellaisia outoja tapauksia, joiden mielenliikkeiden analysointiin on käytetty tunti jos toinenkin kavereiden terapiasohvilla itkien tai nauraen. Tässä muutama tapaus ja elävä esimerkki entisistä deiteistäni:

Herra Runopoika - tämä oli herttainen tapaus ja muistelen häntä edelleen lämmöllä, mutta liika on liikaa. Vietettiin superkivat treffit, mutta kun seuraavana päivänä saan soiton, että mua odottaa kotona kukkalähetys, herää jo epäilys. Lähetys sisältää jättimäisen, lähes itseni kokoisen kukkakimpun sekä itserustatun runon, jossa muun muassa kehutaan silmieni loistavan kilpaa smaragdien kanssa... Musta on ihanaa saada kukkia, mutta tää kaikki oli vaan liikaa. En muista itkinkö, nauroinko vai hyperventiloinko ekana. Päätin antaa tyypille vielä mahdollisuuden, mutta ylenpalttiset korulauseet jatkuivat ja viikon päästä pääsin onneksi kesän jäljiltä pakenemaan takaisin Tampereelle.

Herra Kissamies - herra kissamiehen iskin kerran salilta (en siis tiennyt vielä siinä vaiheessa, että hänellä on kissa). Menin juttelemaan ja vaihdettiin numeroita. Laiteltiin viestiä, sovittiin että mennään joskus yhdessä treenaamaan ja nähtiinkin kerran. Kun myöhemmin kyselin pariinkin otteeseen, jos hän olisi halunnut tehdä jotain, sain vastaukseksi jotain epämääräistä hänen kissaansa liittyen. Kissa oli mennyt sekaisin ja sitä piti vahtia, tai kissa oli nyt vähän huonossa hapessa ja miehellä oli paha mieli sen takia. Joo joo, got it, ehkä pystymme havaitsemaan, että kissaherran kiinnostus mua kohtaan ei ollut siellä korkeimmalla levelillä, mutta tekosyyt koskien kissaa jaksavat naurattaa edelleen.

Herra Merrel-sandaali - menin kerran Tinder-treffeille miehen kanssa, jonka Tinderkuvat olivat antaneet ymmärtää, että kyseessä oli ihan tyylikäs tyyppi. Juttujen perusteellakin hän vaikutti ihan mukiinmenevältä. Kun saavun treffipaikalle, näen ensimmäisenä herran seisovan paikalla reippaissa reisitaskushortseissaan ja Merrel-sandaaleissaan. KYLLÄ, niissä sellaisissa Merrel-vaellussandaaleissa, joissa ylipainoisilla saksalaisturisteilla on yleensä vielä valkoiset tennissukat kivana pikku lisänä. Valkoisia tennissukkia tällä herralla ei sentään ollut, mutta muuten pystyin sanomaan valitettavasti jo ensimmäisen vilkaisun perusteella, ettei meillä tulisi olemaan mitään yhteistä. Pelkoni osoittautui hyvinkin todeksi ja puhuin kohteliaisuussyistä tunnin hänen kanssaan kivistä ja kävyistä, jonka jälkeen poistuin paikalta vedoten kämppisten kesken pidettävään reality-tv-iltaan.

Herra Spontaani - olin juuri muuttamassa syksyksi opiskelemaan Tukholmaan ja kävin viimeisenä Suomi-iltanani treffeillä tämän herran kanssa. Meillä oli ihan hauskaa ja olisin voinut nähdä häntä uudestaankin, jos edessä ei olisi ollut muutto toiseen maahan. Jatkettiin kuitenkin tekstailua ja kohta tyyppi ilmoitti, että aikoo tulla moikkaamaan mua Tukholmaan. Ennen kuin kerkesin oikeastaan ajattelemaan mitään sen tarkemmin, tyyppi oli varannut lentoliput ja hotellin Tukholmasta ja yksi dinneripöytäkin oli jo plakkarissa. Tykkään spontaaniudesta ja tuollaisesta yolo-meiningistä, että tehdään vaan, joten ajattelin että ihan kivaa että tulee, vaikka tuo kaikki panostus ehkä vähän oudolta tuntuikin. Jo ekana päivänä kävi vaivaannuttavan selväksi, etten halunnut tyypistä mitään muuta kuin kaveria. Yritin kovasti pitää yllä hyvää fiilistä (koska toinen nyt oli tullut Tukholmaan asti mun takia), mutten lopulta vaan pystynyt enää ja kerroin suoraan mun fiiliksistä. Tyyppi joutui lopulta menemään yksin varaamalleen dinnerille ja mua hävetti maailman eniten.

Herra Yh-isi - tutustuin tähän sporttiseen kundiin yllätys, yllätys Tinderissä ja käytiin muutaman kerran lenkillä. Pimeällä syysilmalla oli tosi nastaa, että oli lenkkiseuraa ja tultiin hyvin juttuun. Jossain vaiheessa tyyppi kertoi, että hänellä on kaksi lasta. Olin juuri eronnut, enkä todellakaan etsinyt mitään lenkkiseuraa vakavampaa, joten ajattelin, että mitäpä tuo nyt haittaa, en ole tässä heidän äitipuolekseen ryhtymässä. Yh-iskä oli kuitenkin ilmeisesti saanut vissiin jotenkin vääriä viboja ja kun jossain vaiheessa ilmaisin fiiliksistäni, hän suorastaan raivostui ja kertoi mulla "olevan vielä käsittelemättömiä asioita itseni kanssa", no juu totta helvetissä on, vai mitäpä lottoat, kuinka suurella todennäköisyydellä 24-vuotias juuri eronnut mimmi haluaa ryhtyä lastesi kind of äitipuoleksi??

Vaikka tielleni on siis mahtunut mitä erilaisimpia deittejä, pisimmän korren oudoissa tai kiusaannuttavissa treffikokemuksissa vetää varmasti kuitenkin Elina, joka on kerran tullut treffeiltä kotiin itkien, sillä kyseiset treffit olivat olleet niin kiusalliset. Tällaisia hetkiä varten pitäisikin aina muistaa back-up plan ja kaveri puhelimen päässä...

p2






Nyt olisikin mahtavaa kuulla teidän kiusallisimmista deittikokemuksista?! Entä millaisia tarinoita haluaisitte kuulla deittailurintamalta lisää?

Teksti: Lilli
Kuvat: Adam Solomon / Unsplash, Pinterest

2 kommenttia

  1. Siis tuo merrel-sandaalimies kuulostaa ihan yhdeltä mun deitiltä... Tinder tuttavuudella oli kuvien perusteella kiva tyyli mutta saapui paikalle keltaisessa hupparissa ja liila reppu selässä.. tarkoituksena oli mennä drinksuille mutta päädyimme ostamaan hänen äidille joululahjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, oon unohtanut vastata tähän kommenttiin!! Mutta siis eih, eikai me olla oltu saman kundin kanssa Tinder-deiteillä.... xd Ja tuosta repusta muuten tuli mieleen, en tiedä miksi, mutta Ausseissa kaikilla miehillä oli joku ihan järkyttävä reppu selässä. Vaikka kyseessä olisi ollut muuten tyylikäs kundi, aina asukokonaisuuden kruunasi jokin ala-asteen koulureppua muistuttava asia.... :D

      Poista