LINKEDIN HALTUUN - ALOITTELIJAN OPAS

LinkedIn, sosiaalinen media jossa kaikkien tulisi olla, mutta jota harva osaa käyttää oikein. VMP:n sosiaalisen median asiantuntija Ellen Into kertoi meille miten pääset askeleen lähemmäksi unelmatyötäsi.


Step 1. Rakenna houkutteleva profiili

Profiilin tulisi olla ehjä kokonaisuus, eli sen tulee olla linjassa alusta loppuun saakka. Oletko LinkedInissä hakemassa töitä, verkostoitumassa vai kenties myymässä omaa ideaasi? Kun strategia on selvillä on myös kokonaisuus helpompi rakentaa.

Kun punainen lanka on olemassa, on aika tehdä profiilistasi myyvä.  Unohda hämärät selfiet ja pyydä vaikka ystävää ottamaan ammattimainen kasvokuva profiiliisi. Kansikuvalla pystyt erottautumaan muista hakijoista. Jos sinulla on tapana kompastella oikeinkirjoituksen kanssa, pyydä ystävää lukemaan profiilisi läpi. Yhdyssana- ja kirjoitusvirheet eivät anna ammattimaista kuvaa.

Kuten monet luulevat, tärkein osa profiilissasi ei suinkaan ole taustojesi kertominen. Entiset työtehtävät ja koulutuksesi on hyvä mainita ja niiden yhteyteen kannattaa lisätä kuvaus työtehtävistä ja käyttämistäsi ohjelmista. Työnhaun kannalta on kuitenkin tärkeämpää kuvailla konkreettisia onnistumisiasi. Voit esimerkiksi kertoa miten onnistuit kasvattamaan nettisivujen liikennettä 150% tai kuinka myyntiluvut nousivat X ajassa. Näin annat rekrytoijalle mahdollisuuden nähdä konkreettiset onnistumisesi ja samalla todistat osaamistasi.
Kun profiilin ulkoasu on kunnossa on aika panostaa yhteenvetoon. Aloita teksti lennokkaasti, jotta rerytoija haluaa lukea esittelytekstisi loppuun. LinkedIn niinkuin muutkin nettisivut ovat hakukoneoptimoituja. Yhteenvetoon kannattaa ripotella alasi tärkeitä termejä ja kuvailla niiden kautta osaamistasi. Yhteenvedon lisäksi kannattaa personoida myös profiilisi otsikko eli head line. Kirjoita otsikkoosi esimerkiksi ”looking for new challenges in marketing” ja lisää perään puhelinnumerosi ja emoji, jolla erotut joukosta.


Step 2. Kasvata verkostoasi

LinkedIn on ammatillisen verkostosi koti. Kasvata verkostoasi ystävillä, entisillä työkavereilla tai sinua kiinnostavilla ihmisillä. Jos et tunne lisäämääsi henkilöä henkilökohtaisesti, mutta olet kiinnostunut verkostoitumaan hänen kanssaan kannattaa pyyntöön lisätä lyhyt saateteksti. Muutama sana kuten ”Hei, näin mielenkiintoisen postauksesi koskien mentoreita ja olisin kiinnostunut verkostoitumaan  kanssasi” riittää.

Lähettäessäsi verkostoitumispyynnön kannattaa miettiä miksi sen teet. Jos kyseinen henkilö kysyisi sinulta syytä, osaisitko vastata? Samaa kannattaa miettiä myös kun saat itse pyyntöjä. Jos henkilö on suomalainen alasi asiantuntija, ei pyyntöä kannata poistaa vaikket henkilöä tuntisikaan henkilökohtaisesti, sillä LinkedInini tarkoituksena on yhdistää ammatillisesti samoista asioista kiinnostuneita henkilöitä. Jos pyynnöt tulevat intialaiselta puhelinmyyjältä maailman toiselta puolelta, kannattaa pyyntöihin suhtautua hieman skeptisemmin.


Step 3. Erottaudu muista hakijoista

Kuten muitakin someja myös LinkedIniä pitää käyttää aktiivisesti siitä hyötyäkseen. Suomalaisia profiileja on jo noin miljoona, joten erottuminen on tärkeää. Ovet unelmatyöhön eivät aukea pelkän profiilin teolla. Kirjoita päivityksiä, kommentoi muiden keskustelunavauksia, kasvata verkostoasi sekä vahvista asiantuntijabrändiäsi jakamalla oman alasi artikkeleja ja muita linkkejä. LinkedIniin jää helposti koukkuun kun luot itsellesi relevantin verkoston ja seuraat verkostosi toimintaa. 

Näkyvyyden maksimoimiseksi kannattaa suosia tekstipäivityksiä. Linkittäminen saa murto-osan tekstipäivityksen näkyvyydestä, sillä LinkedIn ei halua käyttäjiensä poistuvan alustalta. Älä siis jaa linkkejä sellaisenaan vaan kirjota päivitys ja lisää linkki vasta kommentteihin. ”Linkki kommenteissa” -päivitykset ovat hyvin arkipäivää tämän hetken LinkedInissä. Päivityksessä kannattaa rohkaista myös omaa verkostoasi toimimaan tai kommentoimaan (esim. ”Kommentoi mitä mieltä olet!”, ”Mitä mieltä sinä olet?”). Kun kirjoitat keskustelunavauksia jaottele päivityksesi selkeäksi ja aloita päivityksesi huomiota herättäen.

Viesti verkostosi kautta myös kirjoittamalla ja pyytämällä suosituksia, seuraamalla yrityksiä ja suosittelemalla kavereidesi taitoja. Aktiivisuus palkitaan profiilin katselukerroilla.


Step 4. Löydä unelmatyösi

Kun profiili on kunnossa on aika alkaa etsimään töitä. LinkedInin ”Jobs”-välilehdellä on paljon avoimia työpaikkoja, joihin pystyy myös asettamaan seuraajavahdin.  Monia töitä voi hakea myös Easy Apply-toiminnon kautta, jota klikkaamalla profiilisi lähetetään suoraa rekrytoijalle. Tämän lisäksi yritykset ilmoittavat avoimista työpaikoistaan sivujensa kautta. Itseäsi kiinnostavat yritykset kannattaa laittaa siis seurantaan.

Rekrytoijia ei kannata lähestyä ilman selkeää syytä, mutta mikäli mielenkiintoisessa työpaikkailmoituksessa on ilmoitettu yhteyshenkilön nimi voit lähettää hänelle viestiä ja kysyä lisätietoa tarjotusta työstä. Näin osoitat kiinnostustasi ja erotut muista hakijoista.  LinkedInissä yleisempää on, että head hunterit lähestyvät kiinnostavia kandidaatteja. Tästä syystä profiili kannattaa pitää ajantasalla ja aktiivisena.


Step 5. LinkedIn Premium - kyllä vai ei?

LinkedIn yrittää tarjota hyvin aktiivisesti käyttäjilleen sovelluksen Premium-versiota. Suomen LinkedInin yksi tunnetuimmista asiantuntijoista, Tom Laine, sanoo suoralta kädeltä sille ei. Rekrytoijalle ja head hunterille premium saattaa olla sijoitus, mutta tavallinen työntekijä ei juurikaan siitä hyödy. Myös sisällöntuottajan ja somekonsultin kannattaa harkita premiumin hankkimista. Oppimisalustan kautta pääsee katsomaan videokoulutuksia eri teemoista kuten sosiaalisesta mediasta, markkinoinnista ja myynnistä. Tämän lisäksi yrityssivujen kautta on mahdollista saada kiinnostavaa dataa esimerkiksi kilpailijoiden sivuista.


Teksti: Elina Hyvölä
Kuva: Brooke Lark / Unsplash

RAKKAUDELLA, KÄMPPIKSESI


Sain ensikosketuksen kämppiselämään muuttaessani Italiaan. Olin tarkoituksella valinnut itselleni italialaisen kämppiksen, sillä halusin oppia puhumaan kieltä mahdollisimman nopeasti. En ehkä oppinut sen puolivuotisen aikana puhumaan italiaa, mutta maan kulttuuri tuli kyllä hyvin tutuksi, kun kämppisteni viisihenkinen perhe paukkasi varoittamatta paikalle vähintään kerran kuukaudessa ja vähintään viikoksi kerrallaan. Yhteistä kieltä ei ollut, mutta koska italialaisesta mammasta oli kyse, en joutunut kertaakaan asuntoamme siivoamaan, sillä se oli jynssätty aina viimeisen päälle vierailujen jälkeen. Italiaisessa kulttuurissa osataan myös rakastaa hyvin intohimoisesti ja harva se päivä kuuntelin paitsi kämppisteni, myös naapureideni hyvin kovaäänistä mylvintää.

Vaikka kämppiselämä ei ollut Italiassa aina ruusuilla tanssimista oli mielestäni hyvin kotoisaa, kun kotona oli aina menoa ja meininkiä. Niinpä Suomeen palatessani muutin yhteen ystäväni kanssa, josta on ajan myötä tullut yksi pitkäaikaisimmista ja rakkaimmista kämppiksistäni. Hän kuitenkin oli ja on edelleen toisinaan hieman hajamielinen. Teekuppeja löytyi milloin lattialta, sohvan takaa, eteisen pöydältä ja kylpyhuoneesta. Pyykit saattoivat lillua useamman päivän koneessa, joskus pyykkien seassa oli myös nahkalaukkuja, joita hänellä oli tapana lingota puhtaaksi. Yksi aamu kokonainen kahvipannu oli kaatunut keittiön vetolaatikkoon, eikä hänellä ollut aikaa aamukiireessä sitä siivota.  Hammasmukini oli varastettu joka toinen päivä, toisinaan hammasmukiksi oli otettu Iittalan lasejani.

Ajan myötä näistä muovimattoon kiinnisulaneista tulikuumista uunipelleistä ja matolla joka aamu nököttävistä kahvinpuruista tuli kaveriporukkamme vitsi. Ei hänelle voinut olla edes vihainen, sillä epäsäännöllisen säännöllisesti sain tulla viimeisen päälle jynssättyyn kotiin, eikä mikään voittanut jokailtaisia hengailuja huoneeni dinaavilla tai rauhallisia aamukahveja keittiön pöydän ympärillä.

Ennen avoliittoon muuttamista jouduin muutaman kerran kiristelemään hampaita sen aikaisen kämppiskomboni kanssa. En juurikaan kaipaa omaa aikaa tai tilaa, joten meidän kämpän avoimet ovet -meininki oli ollut enemmänkuin toimiva. Kotona oli aina joku kenen kanssa jauhaa meneillään olevista jutuista tai kenen kanssa lähteä kävelylle, viinille tai aamupalalle. Majoitimmekin useamman kuukauden vuorotellen useita asuntoa tarvitsevia ystäviämme. Parhaillaan meitä asui kuusi ihmistä kahden huoneen ja keittiön asunnossa.


Jos yksi asia on kuitenkin varmaa niin se, etten enää ikinä jaa huonetta kämppiksen kanssa. Yhteiselo sujui saumattomasti siihen asti, kunnes kämppikseni otti tavakseen tuoda erään kaksilahkeisen jo valmiiksi ahtaaseen kotiimme kosteiden iltojen päätteeksi. Tilanteessa pääkärsijänä en ollut kuitenkaan useimmiten minä, vaan yötyötä tekevä kämppikseni, jolla oli hallussaan kämppämme master bedroom. Hän joutui muutaman kerran aamuyöllä töistä palatessaan pyykkihommin ja keräilemään lattialle unhotuneita ehkäisyvälineitä. Muutaman kerran hän evakuoitui kämppämme sohvalle, koska hänen parisänkynsä oli ilmoittamatta varattu.

Kaikkien näiden kommellusten jälkeen on ollut hyvin virkistävää ottaa hieman välimatkaa kämppisasumiseen. Jotkut valitsevat rauhallisen yksiöarjen, mutta minä valitsen teekupit, kahvinpurut ja kiireessä unohtuneet kakkaraidat, anytime. Ainakin jos saisin kokea vielä kerran sunnuntaisen leffaillan Punavuoren sydämessä ja sen, että joku silittää ja tuo sipsiä vessanlattialle darra-aamuna.

Teksti: Elina

Kuva: Scott Umstattd / Unsplash

PARHAAT VINKIT BALILLE



On aika avata salainen matkavinkkipankkimme! Kirjoittelin vanhaan blogiini matkavinkkejä useampiinkin matkakohteisiin, ja näitä on kuulemma jääty kaipaamaan suljettuani blogin. Balista tuntuu tulleen uusi Thaimaa ja lyhyen ajan sisään sinne on matkustanut useampikin kaverini ja vielä useampi on vasta menossa, joten aloitetaan vinkeillä Balille! Olin itse Balilla reilu kaksi vuotta sitten, joten hieman ovat varmaan asiat muuttuneet sen jälkeen ja uusia trendipaikkoja noussut kuin sieniä sateella, mutta tässä omat vinkkini Balille ja sen lähisaarille.


Yleistä

- Balille lentää nykyään melko edullisesti esimerkiksi Hong Kongin tai Singaporen kautta. Lentokenttä on suhteellisen ytimessä ja esimerkiksi suosittuun Cangguun on vain n. 45 minuutin automatka.
- itse tsekkasin ennen matkaa, että rokotuksista oli kunnossa jäykkäkouristus-, hepatiitti- ja lavantautirokotteet. Japanin aivokuumerokotetta en ottanut, sillä se on melko tyyris. Malariaa Balilla ei ilmeisesti juurikaan esiinny, mutta nukuimme silti melkein joka yö hyttysverkon alla, jotta välttyisimme hyttysenpuremilta.
- lämpötila Balilla on melko korkea (n. 35 astetta) ja ilma on todella kostea. Low season ei mielestäni ole ollenkaan huono aika matkustaa, sillä sadekaudellakin sateita tuli ainakin meidän reissun aikana lähinnä iltaisin ja lämpötilat olivat edelleen korkeita. Low seasonilla matkustamisen parhaita puolia ovat pienemmät turistimassat ja halvemmat hinnat.
- olin itse matkassa reppureissumeiningillä ja olin varannut etukäteen majoituksen vain kahdeksi ensimmäiseksi yöksi. Näiden öiden jälkeen bongattiin yöpaikkoja yksinkertaisesti vain kävelemällä niihin sisään. Näin voi säästää pitkän pennin, sillä hinnoista voi neuvotella paikan omistajien kanssa ja mikäli hinnat eivät miellytä, aina voi siirtyä seuraavaan paikkaan.
- Balilla suositaan käteistä. Varsinkin Gileille kannattaa varata käteistä hieman enemmänkin, sillä automaateista oli tosi usein rahat loppu ja meinasinkin olla pari kertaa pulassa, kun käteiset alkoivat huveta. Gili Airilla en tainnut edes nähdä yhtäkään automaattia, mutta voi olla, että meno on muuttunut parissa vuodessa.
- Mukaan matkaan ei kannata pakata mitään ylimääräistä tai turhan hienoa. Meikkiä et tule todennäköisesti pitämään kertaakaan ja vaatteiksi riittää usein pelkät farkkushortsit ja bikinit. Ilma on niin kosteaa, että kaikki ylimääräinen ahdistaa.
- Liikenneruuhkat kannattaa ottaa huomioon. 10 kilometrin matkaan saattaa välillä mennä kaksikin tuntia aikaa, joten reittejä kannattaa vähän suunnitella etukäteen ja yhdistää lähekkäin olevia paikkoja samalle kertaa. Takseista Blue Birdit ovat luotettavimpia ja niissä on mittarit. Jos matkassa on isompi porukka, kannattaa harkita myös oman auton ja kuljettajan ottamista, sillä ne maksoivat päiväksi noin 50 €, joten hinta ei todellakaan ollut paha per henkilö. Mikäli liikenne ei hirvitä, skootterin vuokraaminen on myös halpa ja hyvä vaihtoehto, riisipeltojen keskellä ajelu tuo ihanan vapaudentunteen. Kannattaa olla kuitenkin varuillaan, sillä kolarit menevät aina turistien piikkiin. Pimeällä ei kannata liikkua yksin edes taksilla ja päiväsaikaankin kaduilla kävellessä laukkua  ei kannata kantaa tien puolella, sillä laukkuja viedään aika härskisti suoraan skoottereiden kyydeistä.



Tehtävää ja nähtävää

- riippumatta siitä, kuinka pitkän ajan Balilla aikoo viettää, suosittelisin ehdottomasti siirtymistä isoksi osaksi aikaa myös Balin viereisille saarille, kuten esimerkiksi Gileille tai Nusa Lembonganille.  Nusa Lembonganilla en itse kerennyt käymään, mutta olen kuullut siitä pelkkää hyvää. Gileille puolestaan suunnattiin reilu kolmen viikon reissusta vähän yli viikoksi ja olisin viihtynyt saarilla helposti pidempäänkin. Gilien saaret sijaitsevat Balin itäpuolella ja kuuluvat Lombokille. Trawangan on saarista suurin ja enemmän "bilesaaren" maineessa, mutta ainakin low seasonilla se ei mielestäni ollut liian railakas. Gili Air ja Meno taas ovat pienempiä, niissä aika pysähtyy. Gileille pääsee esimerkiksi Padang Baista suuremmilla speed boateilla ja saarten välejä taas voi mennä helposti pienemmillä paikallisveneillä.
- Balilla omia lemppareitani olivat Canggu ja Ubud. Kutaa sen sijaan kannattaa välttää, se on kunnon turistirysä likaisine rantoineen.
- Canggu on ihanan rento surffimesta lukuisine trendikkäine ekokahviloineen. Australian Byron Baylla ja Cangulla on mielestäni paljon yhteistä, jengi kulkee kaduilla surffilauta toisessa ja vihersmoothie toisessa kädessä. Hiekka ei Canggun rannoilla (esim. Batu Bolong Beach, Old Man's Beach ja Echo Beach) ole mitään paratiisirannan valkoista, mutta aallot ovat hyviä surffaajille.
- Canggusta oli helppo tehdä päiväreissuja muualle eteläiseen osaan Balia, kuten Seminyakiin, Legianiin ja Uluwatuun. Erityisesti Uluwatu ihan Balin eteläkärjessä on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka! Suosittelen katsastamaan siellä Single Fin baarin, josta on ihan mielettömät näköalat! Arkena kannattaa mennä vaan chillailemaan ja sunnuntaisin mestassa on hyvät bileet.
- Ubud sijaitsee hieman pohjoisemmassa osassa Balia ja sinnekin varaisin matkan pituudesta riippuen useamman päivän. Ubud on ihana Eat Pray Love -henkinen vehreä kylä, jossa pääosaa näyttelee luonto, hyvinvointi ja taide. Ubudissa suosittelen testaamaan esim. erilaisia kauneushoitoja, joogaa tai kokkauskursseja. Paras joogapaikka Ubudissa oli ehdottomasti Yoga Barn, jonka joogasaleista avautui seinänkokoiset ikkunat suoraan viidakkoon. Joogan lisäksi Yoga Barnissa on myös oma ravintola ja kahvila, josta saa ihania raaka- ja vegaaniruokia sekä smoothieita. Ubud on täynnä ihania luonnonkosmetiikkaputiikkeja ja kauppoja. Erityisesti mieleen jäi Kou Cuisine, josta sai herkullisia käsintehtyjä hilloja ja suolaa. Liike ja pakkaukset ovat todella kauniita, joten tuotteita kannattaa ostaa tuliaisiksikin.
- Ubudin lähiympäristössä on myös paljon tekemistä, joten senkin takia kannattaa varata sinne reilusti aikaa. Riisipelloilla vierailu on aika must Balilla ja Tegalalang Rice Terrace Ubudin lähistöllä on yksi hyvä vaihtoehto. Myös vesiputouksia löytyy Ubudin lähistöltä useampiakin, me vierailtiin Aling Aling -vesiputouksilla (pari tuntia Ubudista) ja toinen upea vaihtoehto on Tegenungan Waterfall. Jos haluaa lomallaan jotain aktiivisempaa tekemistä, suosittelen ehdottomasti kiipeämistä Mount Baturille! Tämä oli itselleni yksi reissun kohokohdista ja klo 5 yöllä alkanut kipuaminen on kaiken hien ja kyyneleiden arvoista, kun näkee ylhäällä odottavat maisemat ja mahdollisen auringonnousun (mikäli sää on suotuisa).

Ravintolat, kahvilat ja baarit


- Canggu on tosiaankin ihanien viherhippikahviloiden luvattu mesta ja siellä lemppareitani olivat esimerkiksi Nalu Bowls (löytyy Canggun lisäksi myös Seminyakista ja Uluwatusta), The Shady Shack ja Crate Cafe. Muita suosittuja, viime vuosina avautuneita paikkoja ovat ainakin Gypsy ja Cafe Organic.

- Canggusta löytyy myös useampi loistava illanviettomesta. Pretty Poison on baarin ja skeittiparkin yhdistelmä, jossa jengi hengaa katsomassa skeittikisoja ja kuuntelemassa ysäriräppiä. Old Man's taas on makea biitsiravintola ja -baari, joka vilisee surffareita niin päivällä kuin illallakin. The Lawn Canggussa en ole itse käynyt, mutta se näyttää kuvissa ihan superkivalta, joten varmasti käymisen arvoinen!
- Ubudissa kehottaisin tsekkaamaan Yoga Barnin ja sen lisäksi esimerkiksi Grandpa's Cafe and Eat sekä Watercress



Sellaisia vinkkejä Balille. Kysykää ihmeessä, jos tulee jotain kysyttävää, niin yritän pinnistellä muistia parin vuoden taakse! :D

Teksti: Lilli
Kuvat: Alec Bennett / Unsplash, Gypsy

TOP 5 PASKIMMAT REISSUKOKEMUKSET


Blogiskene on täynnä toinen toistaan täydellisempiä lomakuvia ja -kertomuksia. Huljutellaan varpaita turkoosissa meressä Malediiveilla ja ihaillaan täydellistä auringonlaskua New Yorkin Empire State Buildingista. Sitä kun matkaripuli yllättää tai poikaystävän kanssa tulee massiivinen riita romanttisessa Pariisissa, ei tietenkään kerrota, mutta me paljastimme teille kamalimmat reissukokemuksemme.

Löysä yllätys (Elina)

Seuraavan kerran kun äiti käskee ottamaan Imodiumia matkalle mukaan, en aio kohautella vain olkia. Olin kuullut jo etukäteen, että balibelly tainnuttaa lähes jokaisen kyseisellä saarella lomailevan. Matkaseurani kaatui yksi kerrallaan ja ajattelin jo selvinneen pahimmasta, kunnes vierailin baarin jälkeen snägärillä. Tyhmäkin sen olisi jo osannut sanoa, että lämpimässä nököttävä majoneesipurkki tulisi kaatamaan minut kanveesiin, mutten siinä juhlahumussa osannut kieltäytyä pienestä iltapalasta.

Jatkoilla mahaa alkoi kivistämään. Vessaa en voinut käyttää, sillä se oli maitolasia ja niin ylä- kuin alapuolellakin oli puolen metrin rako. Päätin hiipiä paikalta pois vähin äänin ja kuningasideaani liittyi vierailu hotellin viereiseen sukelluskouluun ja kahvilaan. Mikään paikkahan ei kuitenkaan ollut kyseiseen aikaan vielä auki ja kävellessäni tuskaisena majoituksellemme, koko komeus tuli housuihini. Oli erittäin mukavaa kävellä lähes kaksi kilometriä aamulenkkeilijöiden seassa paikallisten huudellessa Good morning sunshine -kommentteja.


Murtunut jalka (Elina)

Balin reissuni ei ollut moneltakaan osa-alueelta kovin onnistunut. Olin juuri ja juuri toipunut aamuisesta ripulikeissistä, kun matkaseuralaiseni maanittelivat minut pelaamaan beer pongia läheiseen kapakkaan. Kieltäydyin kohteliaasti alkoholista, mutta sehän ei hidastanut kanssapelaajiamme, hyvin vauhdikasta aussiseuruetta. 

Pelin tiimellyksessä menin tiskille tilaamaan Cokista ja hetken kuluttua paikalle rymisteli myös yksi uusista ystävistämme. Hän ei ollut juonut varmastikaan moneen päivään muuta kuin Bintangia ja meno oli sen mukainen. Sankarin tasapaino petti kaataen painavan puisen baarijakkaran jalkapöydälleni ja jalkani turposi kuin pullataikina. Lääkäriksi opiskeleva kaverini vakuutteli, ettei jalka ole murtunut ja jatkoin iltaa välillä baaritiskillä jääpaloja jalkaani hieroen. Jos jalka ei ollut vielä tässä vaiheessa murtunut, murtuman aiheutti viimeistään kotimatkalla sen päälle astunut hevonen (true story..). Pari päivää myöhemmin menin Suomessa lentokentältä suoraan päivystykseen, enkä kävellyt kuuteen viikkoon normaalisti.


Kulttuurieroja ja kesämekkoja (Elina)

Marokko on kaunis, ainakin jos aikaa viettää bloggaajien suosimissa luksushotelleissa. Olin haaveillut lomasta kuvankauniissa Marrakechissa jo useamman vuoden, kunnes päätin vihdoin varata lennot. Paikan päällä selvisi, että kaikki kuvat paljon hehkutetusta kaupungista on otettu länsimaisten turistien suosimissa luksushotelleissa, joissa yksi uintikerta saattoi kustantaa kolminumeroisia lukuja. Lukuun ottamatta paljon kuvattua Hotel Mamouniaa, Yves Saint Laurentin omistamaa puutarhaa ja valtavaa basaaria, Marrakech on hyvin alkeellinen ja väritön. Teitä ei ole päällystetty ja takseja korvaa mitä useimmiten aasin vetämät kärryt.

Vaikken lomiltani usein luksusta lähde edes hakemaan, oli Marrakech suuri pettymys. Kirsikkana kakun päällä oli maan hyvin uskonnollinen ilmapiiri. Olin kuullut etukäteen, että vaikka kyseessä on muslimimaa, ovat he hyvin tottuneita turisteihin, eikä 40 asteen helteissä tarvitsisi olla huolissaan vaikka päälleen pukisi länsimaisia vaatteita. Matkaseurueeseeni kuului kaksi hyvää ystävääni, joiden kummankin sukujuuret ovat Arabimaissa. Solvaaminen alkoi jo Marrakechin lentokentällä passintarkastuksessa, kun burkhiin pukeutuneet naiset alkoivat haukkumaan ystäviäni arabiaksi, vaikka he olivat pukeutuneet omaa kesämekkoani huomattavasti peittävämmin. 

Tätä jatkui koko loman minne ikinä menimmekään. Kaduilla, ruokapaikoissa, basaareissa. Miehet olivat meille mukavia, mutta naiset tuijottivat, haukkuivat ja puhuivat meistä selän takana pahaa kuitenkin niin kovaan ääneen, ettei se jäisi meiltä kuulematta. Huokaisimme helpotuksesta, kun vihdoin pääsimme lentokentälle viimeisenä lomapäivänämme.


Ranskalaiset kadulla ja oksennukset sängyllä (Lilli)


Reissasimme vuonna nakki ekaa kertaa Aasiaan entisen poikaystäväni kanssa. Eräänä iltana olimme lähteneet bilettämään surullisen kuuluisalle bilekadulle, jonka ämpärin kokoiset ja petollisen vahvat drinkit olivat vetäneet meidät melko kanveesiin. En muista kyseisestä illasta juuri mitään muuta kuin loppuyön kotimatkan, jolle olimme hakeneet jostain katukojusta ranskalaisia. Tukevasta humalasta johtuen olin heittänyt ranskalaiset maahan, mutta nälkäisenä tyttönä kuitenkin kerännyt ne sieltä ja pistellyt onnellisena poskeen. Voitte kuvitella oloni seuraavana päivänä.


Jos mulla oli paha olo vasta aamulla, exälläni samainen olotila ylätti jo hieman aiemmin. Heräsin hotellin sängystä aamuyöllä siihen, että kaveria heikottaa ja hän vetää refleksinomaisesti kämmenen suulleen. Tämän kohtalokkaan peliliikkeen ansiosta laatat lensivät jokaisen sormen välistä koristamaan niin hotellin seiniä, valkoisia lakanoita kuin herran omia kulmakarvojakin. Aamulla kiedoimme laattaiset lakanat myttyyn sängyn viereen ja poistuimme vähin äänin altaalle potemaan vuosisadan darrojamme. Hotellin siivoja on mahtanut olla mielissään pikku yllätyksestämme.



Vandalismia hautakammiossa (Lilli)


Olin teini-ikäisenä perheeni kanssa Egyptissä ja olimme matkustaneet bussilla Kuninkaiden laaksoon ihmettelemään muinaisten faaraoiden hautapaikkoja. Pimeiden hautakammioiden suuaukkoja vartioivat aseistetut, tuimakatseiset miehet ja joka paikassa oli paljon kylttejä, joissa kiellettiin milloin mitäkin. Yksi jyrkimmistä kieltoaiheista oli pimeissä hautakammioissa valokuvaaminen, en tiedä olisiko salamavalo aiheuttanut jotain haittaa vanhoille hautakammioille. Olimme kuitenkin pikkusiskoni kanssa satavarmoja, että olimme saaneet harhautettua erään hautakammion vartijan ja meidän oli aivan pakko saada kuva yhdestä haudasta muistoksi (varmaankin Galtsuun?). Niinpä yritimme vaivihkaa ottaa yhden kuvan, mutta pikku valokuvaussessiommehan paljastui hyvinkin nopeasti. Raivostunut vartija raahasi meidät niskaperseotteella ulos hautakammiosta ja karjui äidillemme jotain arabiaksi. Lopulta mamma joutui maksamaan sievoisen summan korvaukseksi tyttäriensä pikku päähänpistosta ja kuva deletoitiin digipokkaristamme vielä nopeampaa, kuin mitä se oli sinne ilmestynyt. Ei ollut varmaankaan kovin kaukana, että vanhempamme olisivat myyneet meidät muutamasta kamelista vaimoiksi paikallisille pojille.



Teksti: Elina & Lilli

Kuva: Unsplash / Avrielle Suleiman

HARRASTUKSESTA TYÖ - RIIKKA IKÄHEIMO



Riikka Ikäheimo, 28, ei osannut edes ommella ja verotoimiston virkailija nauroi hänet ulos verotoimistosta sanoen, ettei hänestä koskaan tulisi mitään, kun Riikka oli menossa perustamaan itselleen toiminimeä. Verotoimiston naisen pitäisi nähdä missä Riikka on nyt. Riikan upeita käsintehtyjä pitsimekkoja on nähty niin julkkisten päällä Linnanjuhlissa kuin Cheekin musiikkivideollakin. Hänen yhden naisen bisneksensä on perustettu intohimosta iltapukuja ja ompelua kohtaan ja samalle intohimolle yrityksen kasvukin perustuu. Juttu alkoi pienesti, mutta on kasvanut hitaasti ja varmasti.

Lapsena Riikka halusi isänsä jalanjäljissä matkustajavirkailijaksi. Riikan isä oli lopettanut koulun 15-vuotiaana ja lähtenyt lentokentälle kyselemään töitä. Lopulta hän oli ylentynyt kovalla työllä Suomen rahdin johtoon, ilman minkäänlaista koulutustaustaa. Riikka ajatteli, että matkustajavirkailijana hän saisi toteuttaa omia unelmiaan ja haki hotelli- ja ravintola-alan kouluun, jotta voisi päästä haaveammattiinsa. Hän tajusi kuitenkin jo ensimmäisenä koulupäivänä, ettei kyseinen koulu ollut häntä varten. Valittu tie puskettiin kuitenkin loppuun, koska Riikka ei ole koskaan antanut itselleen lupaa luovuttaa.

Vaikka pilvilinnat olivat romahtaneet, Riikka ei lannistunut. Jo tuohon aikaan hän alkoi saada ideoita puvuista, ne tulivat jopa uniin, vaikka Riikka ei edes osannut käyttää ompelukonetta. Periksiantamattomana tyyppinä hän päätti kuitenkin kokeilla ompelemista, koska sitten voisi ainakin todeta, ettei se olekaan oma juttu. Ikäheimo sai äidiltään lainaan ompelukoneen ja jo samana iltana tytär esitteli olohuoneessa vanhemmilleen ensimmäisen luomuksensa.

”Sinä iltana mä tein mun ekan puvun, tai no, se oli sellanen ihan hirvee lörö, ja kun mä otin sen siitä koneesta niin jotenkin vaan näin tän kaiken. Näin, että haluan mun pukuja lehtiin ja punaisille matoille ja tiesin, että tää on mun juttu. Otin sen puvun siitä koneesta ja menin näyttämään sitä äidille ja iskälle olohuoneeseen, missä ne oli katsomassa telkkaria. Sanoin niille, että vitsit, musta tulee vaatesuunnittelija! Ne katto kauhuissaan sitä hirveetä lörpsöä minkä olin just tehnyt ja seuraavaks toisiaan. Ne mietti päässään, että mitä ne voi sanoa niitten tyttärelle, joka ei osaa edes ommella ja on niin innoissaan tosta. Mut silti mun äiti kehui, että joo-o, tosi hieno ja mun iskä sanoi, että hei, susta voi tulla ihan mitä sä haluat.”

Riikan vanhemmat eivät koskaan yrittäneet sovittaa häntä mihinkään tiettyyn muottiin, vaan kannustivat tytärtään mihin ikinä tämä ryhtyi. Kun lukihäiriöstä kärsivä tyttö vei kotiin kokeesta saadun hylätyn arvosanan, Riikan isä kysyi tyttäreltään, oliko tämä antanut kaikkensa. Kun vastaus oli myöntävä, isä sanoi, ettei pitäisi koskaan antaa minkään kokeen tai arvosanan määritellä itseään tai sitä, miksi voisi tulla. Samalla Riikka päätti, että vielä jonain päivänä hän tekee jotakin sellaista, jonka voi viedä vanhemmilleen ja josta nämä voivat olla ylpeitä. Joku päivä hän pärjäisi jossain.




Haaveista todeksi

Se, että Riikka ei osannut ommella, ei estänyt häntä tavoittelemasta unelmiaan. Hän osti kirpputorilta vaatteita, ratkoi ne ja opetteli näin, miten vaatteet oli tehty. Hän ei osaa vielä tänäkään päivänä tehdä kunnolla kaavoja. Hän myös lähti kuukaudeksi Pariisiin opiskelemaan kaavoitusta, mutta koska opetus oli ranskaksi, hän ei juurikaan ymmärtänyt siitä mitään.

Jos Riikan isä oli vaikuttanut tyttärensä lapsuuden haaveammattiin, hänellä oli suuri vaikutus myös siihen, että Riikka on nyt siinä pisteessä missä on. Isä laittoi Riikan pienenä karateen, koska halusi herkän tytön saavan luonteeseen ripauksen myös kovuutta. Riikka harrasti karatea lopulta yhdeksän vuotta ja karatesaleista ammennettiin periksiantamattomuus ja selkäranka. Kun Riikka oli luvannut tehdä kaverinsa tyttöystävälle hääpuvun, vaikka ei oikeasti osannut, hän soitti paniikissa isälleen.

”Meijän iskä sanoi, että tee se puku. Että sä tuut saamaan siitä jotain muuta kuin rahaa. Et mä en voi vielä kertoa, mitä se on, mutta usko mua, tee se. En mä ollut koskaan tehnyt kokopitsistä pukua, mut sit mä vaan aloin ompelee.”


Riikka sai kuin saikin hääpuvun lopulta valmiiksi ja ompeli tämän jälkeen vielä puolitoista vuotta putkeen. Lopulta yksi puvuista päätyi Helsingin Sanomien kanteen, josta tunnettu stailisti bongasi sen ja otti Riikkaan yhteyttä. Yhtäkkiä Riikan pukuja oli mainoksissa, musiikkivideoilla, muotilehtien kansissa ja Linnanjuhlissa.

Viime keväänä yksi Riikan isoimmista unelmista kävi toteen, kun hän pääsi antamaan Britney Spearsille tekemänsä puvun. Riikka on lapsesta saakka ollut Spearsin suurin fani ja teki tälle uniikin puvun, jonka otti mukaansa lomamatkalleen Kaliforniaan. Riikan suureksi yllätykseksi Spearsin managerit olivat erittäin vastaanottavaisia hänen laittaessaan viestiä valmiista puvusta ja kutsuivat Riikan keikan yhteydessä backstagelle tapaamaan Spearsia. Spears oli otettu moisesta kunniasta ja kiitti Riikkaa uskollisesta faniudesta.


Kovan työn merkitys

Riikka on pienestä pitäen kysynyt menestyneiltä ihmisiltä, mitä he ovat tehneet ja yrittänyt oppia heiltä.

”Oon tajunnut, että kaikessa menestyksessä on se, että sun täytyy tehdä se sun osa. Mikä tarkoittaa ihan järjetöntä määrää duunia. Ja sit loppujen lopuks siinä kolikossa on se toinenkin puoli. Ja se kääntyy usein ihan yhtäkkiä. Mulla se käännekohta oli se, että tuli ihminen, joka näki mussa jotain. Se voi olla tosi pienestäkin tuurista kiinni, että sä olet oikeassa paikassa oikeaan aikaan.”

Riikka peräänkuuluttaa kovan työn ja tuurin lisäksi kannustamisen ja tuen tärkeyttä. Sitä, että joku muu uskoo, mutta myös sitä, että itse uskoo. Kaikki on pään sisällä, eikä peloille saa antaa valtaa. Riikka muistuttaa, että jos johonkin löytyy intohimoa, löytyy samalla jo avaimet ja voimat itse tekemiseen. Tärkeintä on vain aloittaa. Eikä vaikeudet tarkoita sitä, ettei joku asia onnistuisi. Kun joku ovi ei aukea, pitää etsiä toinen. Koska kaikki tapahtuu silloin, kun aika on oikea. Riikan vinkki omien unelmien tavoitteluun on pienet askeleet.

”Paras neuvo jonka mä olen saanut ja jota mä aina itse toteutan, on se, että teen joka päivä aina jonkun pienen jutun, joka vie mua eteenpäin siinä mun unelmassa. Et ompelen ihan vaan vaikka yhden helmen siihen mekkoon ennen kun menen nukkumaan. Koska jos sä et tee mitään, niin sä et pääse koskaan eteenpäin. Hitaasti on parempi kuin ei ollenkaan.”

Riikka ei kuitenkaan usko menestymiseen itseisarvona. Hänen isänsä opetti aina, ettei menestys ole koskaan ulkoinen mittari. Kun tekee jotain mitä rakastaa ja mikä saa onnelliseksi, samalla myös menestyy.





Tulevaisuudennäkymät

Riikka ei murehdi tulevaisuudesta. Se näyttäytyy valoisana. Hän haluaisi laajentaa yhden naisen bisnestään ja toivoo saavansa pukujaan myyntiin eri paikkoihin. Tätä kautta vielä useampi nainen voisi rakastua itseensä Riikan pukujen kautta. Yksi Riikan unelmista on ollut saada omia vaatteita elokuviin, koska niissä hetket elävät ikuisesti. Kohta unelma on käymässä toteen. Inspiraatiota Riikka hakee uudelleen ja uudelleen samoista vanhoista paikoista ja elokuvista.

”Monesti suunnittelijat etsii aina jotain uutta, mistä ammentaa inspiraatiota, mutta mä haen sitä aina samoista paikoista. Katon mun lempileffoja ja pompin sohvalla kun oivallan jotain uutta. Tai menen Pariisissa mun lempikahvilaan istumaan, juomaan lattea ja katsomaan ihmisiä päiväksi. Sieltä tulee se mun inspiraatio.”

Riikka uskoo elämässään yhteen mottoon. Siihen, että ihmiset eivät koskaan muista mitä olet pukenut tai miltä näytät, vaan sen, miten olet käyttäytynyt heitä kohtaan. Se mitä olet sisäisesti, jää ihmisten mieliin.


Teksti: Lilli
Kuvat: Saara Taussi (mekot Riikka Couturemallit Emmi Kainulainen & Laura Roivainen, meikki Jenna Itäranta)