HARRASTUKSESTA TYÖ - RIIKKA IKÄHEIMO



Riikka Ikäheimo, 28, ei osannut edes ommella ja verotoimiston virkailija nauroi hänet ulos verotoimistosta sanoen, ettei hänestä koskaan tulisi mitään, kun Riikka oli menossa perustamaan itselleen toiminimeä. Verotoimiston naisen pitäisi nähdä missä Riikka on nyt. Riikan upeita käsintehtyjä pitsimekkoja on nähty niin julkkisten päällä Linnanjuhlissa kuin Cheekin musiikkivideollakin. Hänen yhden naisen bisneksensä on perustettu intohimosta iltapukuja ja ompelua kohtaan ja samalle intohimolle yrityksen kasvukin perustuu. Juttu alkoi pienesti, mutta on kasvanut hitaasti ja varmasti.

Lapsena Riikka halusi isänsä jalanjäljissä matkustajavirkailijaksi. Riikan isä oli lopettanut koulun 15-vuotiaana ja lähtenyt lentokentälle kyselemään töitä. Lopulta hän oli ylentynyt kovalla työllä Suomen rahdin johtoon, ilman minkäänlaista koulutustaustaa. Riikka ajatteli, että matkustajavirkailijana hän saisi toteuttaa omia unelmiaan ja haki hotelli- ja ravintola-alan kouluun, jotta voisi päästä haaveammattiinsa. Hän tajusi kuitenkin jo ensimmäisenä koulupäivänä, ettei kyseinen koulu ollut häntä varten. Valittu tie puskettiin kuitenkin loppuun, koska Riikka ei ole koskaan antanut itselleen lupaa luovuttaa.

Vaikka pilvilinnat olivat romahtaneet, Riikka ei lannistunut. Jo tuohon aikaan hän alkoi saada ideoita puvuista, ne tulivat jopa uniin, vaikka Riikka ei edes osannut käyttää ompelukonetta. Periksiantamattomana tyyppinä hän päätti kuitenkin kokeilla ompelemista, koska sitten voisi ainakin todeta, ettei se olekaan oma juttu. Ikäheimo sai äidiltään lainaan ompelukoneen ja jo samana iltana tytär esitteli olohuoneessa vanhemmilleen ensimmäisen luomuksensa.

”Sinä iltana mä tein mun ekan puvun, tai no, se oli sellanen ihan hirvee lörö, ja kun mä otin sen siitä koneesta niin jotenkin vaan näin tän kaiken. Näin, että haluan mun pukuja lehtiin ja punaisille matoille ja tiesin, että tää on mun juttu. Otin sen puvun siitä koneesta ja menin näyttämään sitä äidille ja iskälle olohuoneeseen, missä ne oli katsomassa telkkaria. Sanoin niille, että vitsit, musta tulee vaatesuunnittelija! Ne katto kauhuissaan sitä hirveetä lörpsöä minkä olin just tehnyt ja seuraavaks toisiaan. Ne mietti päässään, että mitä ne voi sanoa niitten tyttärelle, joka ei osaa edes ommella ja on niin innoissaan tosta. Mut silti mun äiti kehui, että joo-o, tosi hieno ja mun iskä sanoi, että hei, susta voi tulla ihan mitä sä haluat.”

Riikan vanhemmat eivät koskaan yrittäneet sovittaa häntä mihinkään tiettyyn muottiin, vaan kannustivat tytärtään mihin ikinä tämä ryhtyi. Kun lukihäiriöstä kärsivä tyttö vei kotiin kokeesta saadun hylätyn arvosanan, Riikan isä kysyi tyttäreltään, oliko tämä antanut kaikkensa. Kun vastaus oli myöntävä, isä sanoi, ettei pitäisi koskaan antaa minkään kokeen tai arvosanan määritellä itseään tai sitä, miksi voisi tulla. Samalla Riikka päätti, että vielä jonain päivänä hän tekee jotakin sellaista, jonka voi viedä vanhemmilleen ja josta nämä voivat olla ylpeitä. Joku päivä hän pärjäisi jossain.




Haaveista todeksi

Se, että Riikka ei osannut ommella, ei estänyt häntä tavoittelemasta unelmiaan. Hän osti kirpputorilta vaatteita, ratkoi ne ja opetteli näin, miten vaatteet oli tehty. Hän ei osaa vielä tänäkään päivänä tehdä kunnolla kaavoja. Hän myös lähti kuukaudeksi Pariisiin opiskelemaan kaavoitusta, mutta koska opetus oli ranskaksi, hän ei juurikaan ymmärtänyt siitä mitään.

Jos Riikan isä oli vaikuttanut tyttärensä lapsuuden haaveammattiin, hänellä oli suuri vaikutus myös siihen, että Riikka on nyt siinä pisteessä missä on. Isä laittoi Riikan pienenä karateen, koska halusi herkän tytön saavan luonteeseen ripauksen myös kovuutta. Riikka harrasti karatea lopulta yhdeksän vuotta ja karatesaleista ammennettiin periksiantamattomuus ja selkäranka. Kun Riikka oli luvannut tehdä kaverinsa tyttöystävälle hääpuvun, vaikka ei oikeasti osannut, hän soitti paniikissa isälleen.

”Meijän iskä sanoi, että tee se puku. Että sä tuut saamaan siitä jotain muuta kuin rahaa. Et mä en voi vielä kertoa, mitä se on, mutta usko mua, tee se. En mä ollut koskaan tehnyt kokopitsistä pukua, mut sit mä vaan aloin ompelee.”


Riikka sai kuin saikin hääpuvun lopulta valmiiksi ja ompeli tämän jälkeen vielä puolitoista vuotta putkeen. Lopulta yksi puvuista päätyi Helsingin Sanomien kanteen, josta tunnettu stailisti bongasi sen ja otti Riikkaan yhteyttä. Yhtäkkiä Riikan pukuja oli mainoksissa, musiikkivideoilla, muotilehtien kansissa ja Linnanjuhlissa.

Viime keväänä yksi Riikan isoimmista unelmista kävi toteen, kun hän pääsi antamaan Britney Spearsille tekemänsä puvun. Riikka on lapsesta saakka ollut Spearsin suurin fani ja teki tälle uniikin puvun, jonka otti mukaansa lomamatkalleen Kaliforniaan. Riikan suureksi yllätykseksi Spearsin managerit olivat erittäin vastaanottavaisia hänen laittaessaan viestiä valmiista puvusta ja kutsuivat Riikan keikan yhteydessä backstagelle tapaamaan Spearsia. Spears oli otettu moisesta kunniasta ja kiitti Riikkaa uskollisesta faniudesta.


Kovan työn merkitys

Riikka on pienestä pitäen kysynyt menestyneiltä ihmisiltä, mitä he ovat tehneet ja yrittänyt oppia heiltä.

”Oon tajunnut, että kaikessa menestyksessä on se, että sun täytyy tehdä se sun osa. Mikä tarkoittaa ihan järjetöntä määrää duunia. Ja sit loppujen lopuks siinä kolikossa on se toinenkin puoli. Ja se kääntyy usein ihan yhtäkkiä. Mulla se käännekohta oli se, että tuli ihminen, joka näki mussa jotain. Se voi olla tosi pienestäkin tuurista kiinni, että sä olet oikeassa paikassa oikeaan aikaan.”

Riikka peräänkuuluttaa kovan työn ja tuurin lisäksi kannustamisen ja tuen tärkeyttä. Sitä, että joku muu uskoo, mutta myös sitä, että itse uskoo. Kaikki on pään sisällä, eikä peloille saa antaa valtaa. Riikka muistuttaa, että jos johonkin löytyy intohimoa, löytyy samalla jo avaimet ja voimat itse tekemiseen. Tärkeintä on vain aloittaa. Eikä vaikeudet tarkoita sitä, ettei joku asia onnistuisi. Kun joku ovi ei aukea, pitää etsiä toinen. Koska kaikki tapahtuu silloin, kun aika on oikea. Riikan vinkki omien unelmien tavoitteluun on pienet askeleet.

”Paras neuvo jonka mä olen saanut ja jota mä aina itse toteutan, on se, että teen joka päivä aina jonkun pienen jutun, joka vie mua eteenpäin siinä mun unelmassa. Et ompelen ihan vaan vaikka yhden helmen siihen mekkoon ennen kun menen nukkumaan. Koska jos sä et tee mitään, niin sä et pääse koskaan eteenpäin. Hitaasti on parempi kuin ei ollenkaan.”

Riikka ei kuitenkaan usko menestymiseen itseisarvona. Hänen isänsä opetti aina, ettei menestys ole koskaan ulkoinen mittari. Kun tekee jotain mitä rakastaa ja mikä saa onnelliseksi, samalla myös menestyy.





Tulevaisuudennäkymät

Riikka ei murehdi tulevaisuudesta. Se näyttäytyy valoisana. Hän haluaisi laajentaa yhden naisen bisnestään ja toivoo saavansa pukujaan myyntiin eri paikkoihin. Tätä kautta vielä useampi nainen voisi rakastua itseensä Riikan pukujen kautta. Yksi Riikan unelmista on ollut saada omia vaatteita elokuviin, koska niissä hetket elävät ikuisesti. Kohta unelma on käymässä toteen. Inspiraatiota Riikka hakee uudelleen ja uudelleen samoista vanhoista paikoista ja elokuvista.

”Monesti suunnittelijat etsii aina jotain uutta, mistä ammentaa inspiraatiota, mutta mä haen sitä aina samoista paikoista. Katon mun lempileffoja ja pompin sohvalla kun oivallan jotain uutta. Tai menen Pariisissa mun lempikahvilaan istumaan, juomaan lattea ja katsomaan ihmisiä päiväksi. Sieltä tulee se mun inspiraatio.”

Riikka uskoo elämässään yhteen mottoon. Siihen, että ihmiset eivät koskaan muista mitä olet pukenut tai miltä näytät, vaan sen, miten olet käyttäytynyt heitä kohtaan. Se mitä olet sisäisesti, jää ihmisten mieliin.


Teksti: Lilli
Kuvat: Saara Taussi (mekot Riikka Couturemallit Emmi Kainulainen & Laura Roivainen, meikki Jenna Itäranta)

Ei kommentteja

Lähetä kommentti