LOIN ITSELLENI URAN - METTE KORTELAINEN



Lukiossa Mette Kortelainen, 26, sai kuulla useasta suusta, ettei valokuvaamisesta voi tehdä ammattia. Moni kehotti häntä valitsemaan luovan alan sijaan Kauppakorkeakoulun tai Lääketieteellisen ja pitämään valokuvauksen harrastuksena, niin kuin suurin osa hänen kanssaopiskelijoistaan tekikin.

Kortelaisten perheessä on aina oltu luovia. Mette otti isästään mallia ja alkoi jo pienenä maalaamaan. Isälle maalaaminen on edelleen rakas harrastus. Myös äidin puolelta löytyi taiteilija sielu ja Kortelainen viettikin mummolassa aikansa maalaten, kutoen ja savitöitä tehden. Ensimmäisen kerran hän tutustui valokuvaamiseen ammatiksi kuvaavan setänsä kautta.

Lukioon mennessä Mettellä ei ollut selkeitä suunnitelmia tulevaisuudestaan, kuten lähes tulkoon jokaisella muulla opiskelijakaverilla, olihan Kortelainen päätynyt opiskelemaan yhteen Turun parhaimmista lukioista, Luostarivuoreen.  Lukion kuvaamataidonopettaja, Tea Brunila, sai Kortelaisen kuitenkin nopeasti kiinnostumaan valokuvaamisesta.

”Kiinnostus valokuvaamiseen lähti lukion kuviksentunneilta. Me maalattiin, tehtiin itse kamera ja kehitettiin kuvat pimiössä. Aloin pikku hiljaa innostumaan valokuvaamisesta ja kuvienkäsittelystä enemmän ja enemmän. Siinä kohtaa kun piti alkaa miettimään, että minne sitä lähtisi lukion jälkeen opiskelemaan niin Tea oli myös se, joka kannusti hakemaan valokuvauskouluun ja sanoi, että jos sinne tosissaan haluan niin sinne myös pääsen.”

Abikeväänä Mette täytti hakemukset kahteen valokuvauskouluun ja pääsi toisen pääsykokeisiin. Ennen koetta hän oli kuitenkin tajunnut, ettei koulu olisikaan ihan sitä mitä hän siltä halusi ja päätti pitää välivuoden opinnoista. Jo kevään aikana hän oli suunnitellut, että jos koulun ovet ei aukea hän lähtee ulkomaille vuodeksi miettimään mitä haluaa tehdä.



London calling

Valmistumisen jälkeen Mette lensi Lontooseen vuodeksi. Perheessä au pairina vietetyt kuukaudet toivat hänelle varmuuden puhua englantia ja käteen jäi myös paljon uusia ystäviä. Ilman Lontoossa vietettyä aikaa ei Kortelainen olisi luultavasti myöhemmin lähtenyt Australiaankaan.

Ulkomailla vietetyn vuoden aikana Kortelainen tajusi, että valokuvaaminen olisi se mitä hän haluaa lähteä tekemään. Myöhemmin syksyllä Kortelainen muutti takaisin Suomeen aloittaakseen valokuvaamisen opinnot Helsingissä. Viimeisenä opiskeluvuotenaan hän pääsi työssäoppimaan Studio Kellotehtaalle, Helsingin Kaapelitehtaalle.  Studion valokuvaajat Jan Lönnberg, Nina Merikallio ja Katri Kapanen, saivat Metten uskomaan, että myös hänestä on siihen.

Valmistumisen jälkeen Kortelainen sai pitää työpaikkansa studiolla, mutta hän huomasi yhä useammin haaveilevansa elämästä muualla.

”Valmistumisen jälkeen aloin miettimään, että tässäkö tämä nyt on. Viihdyin työssäni hyvin, mutta seuraava askel olisi ollut omien asiakkaiden hankkiminen, joka olisi tarkoittanut sitä ettei pidempään reissuun enää voikaan lähteä yhtä helposti. Myöhemmin kuvioissa saattaisi olla jotain muuta, kuten lemmikki tai lapsia, jonka vuoksi siitä matkasta ei enää pystyisikään nauttimaan samalla tavalla. Halusin lähteä ennen kuin jämähdän.”

Australia oli aina kiinnostanut Kortelaista ja hänellä oli maassa jo ystäviä, mikä teki lähdöstä helpomman. Turistiviisumin kolme kuukautta tuntui kuitenkin liian lyhyeltä ajalta seikkailla, joten hän päätti venyttää matkaansa hieman pidemmäksi.



Rakkautta ensisilmäyksellä

Kortelainen oli suunnitellut viettävänsä vuoden päivät maapallon toisella puolella ja ensimmäisessä kohteessa, Melbournessa, hänen oli tarkoitus olla vain pari ensimmäistä kuukautta. Kaksi viikkoa lentokoneen laskeutumisen jälkeen Mette oli viettämässä iltaa ystäviensä kanssa, kun hän tapasi Jamesin eli tuttavallisemmin Jimmyn.  Pari kuukautta on venähtänyt jo useammaksi vuodeksi ja St.Kildan kaupunginosassa, meren rannalla sijaitsevassa asunnossa kotiaan pitää myös Jimmyn koira, leikkisä Phoenix.

Kortelainen on ollut aina kiinnostunut luonnosta ja Suomessa asuessaan olivat yhdessä äidin kanssa tehdyt vaellusretket muuttuneet tavaksi. Jimmy otti suhteen alusta asti  tavoitteekseen näyttää Mettelle Victorian kauneimpia kohteita. Yhdellä patikointireissulla syntyi ajatus myös parin yhteiseen yritykseen.

”Me oltiin katsottu etukäteen yksi reitti Wilsons Promontoryn kansallispuistosta, joka haluttiin käydä patikoimassa. Puolessa välissä reittiä tajusimme, että patikointia olikin kymmenen kilometriä yhteen suuntaan eikä yhteensä niin kuin olimme luulleet. Katsellessamme hämärtyvässä illassa puiston maisemia aloimme miettimään miten sääli on, ettei monet ihmiset edes tajua miten kauniiden paikkojen ympäröimänä he asuvat. Ajateltiin, että olisi hienoa tuoda tänne ihmisiä ja näyttää heille mistä he ovat jääneet paitsi.”

Ideat ja ajatukset muuttuivat nopeasti konkreettisiksi teoiksi, kun he alkoivat etsimään sopivaa kulkuneuvoa, jolla retkiä tehdä. Legendaarisen Volksvagen Kombin löytäminen osoittautui kuitenkin oletettua haastavammaksi ja  Jimmy sai tarkastaa puhelimensa hälytyksiä puolen vuoden ajan, ennen kuin sopiva hippipaku, Olivia, löytyi Sydneystä. Nimikin yritykselle oli jo olemassa.

”Yhtenä yönä Jimmy vaan heräsi ja kertoi keksineensä yrityksellemme nimen, joka oli Hike & Seek. Käskin kirjoittamaan sen saman tien ylös ettei se vaan unohtuisi aamuun mennessä.”

Ensimmäinen vaellus tehtiin syyskuussa 2016. Suosio yllätti parin ja tällä hetkellä Hike & Seek vie ihmisiä vaeltamaan kuutena päivänä viikossa. Välillä reissuille on tunkua niin paljon, että Mette on joutunut luovuttamaan paikkansa asiakkaalle. Jimmyn päävastuulla on itse vaellusten pitäminen, kun taas Mette vastaa yrityksen sosiaalisesta mediasta, visuaalisesta puolesta ja toiminnan pienistä yksityiskohdista, kuten asiakkaille annettavista pienistä lahjoista ja retken aikana tarjoiltavien ruokien sekä juomien järjestämisestä.

Ruoalla ja juomalla onkin merkittävä rooli Hike & Seekin toiminnassa. Tien päällä vaeltajat saavat nauttia Melbournelaisen pienpanimon kahvista, herkullisista raakapalleroista ja runsaasta lounaasta. Kaikki ruoka on vegaanista ja lähellä tuotettua. Kahvi juodaan Keep Cupeista ja ruoka syödään lasipurkeista. Toiminnan pohjana on Metten ja Jimmyn omat arvot. He syövät myös kotona vegaanista ruokaa.

”Pari vuotta sitten kärsin ruoka-ahdistuksesta. Tuntui, että jokainen lehti, kirja ja valmentaja antoivat eri ohjeita miten pitäisi syödä. En kiinnittänyt juurikaan huomiota siihen mitä suuhuni laitoin, vaan aamupala oli usein vain kotoa mukaan napattu leipä tai banaani. Lounaaksi ja illalliseksi söin jotain mitä kaupasta mukaan tarttui. Australiassa ollessani olen löytänyt vegaaniuudesta ratkaisun. Tuntuu helpottavalta, että voin syödä niin paljon vihanneksia, hedelmiä ja marjoja ilman, että tarvitsee miettiä lihonko vai laihdunko.”



Yrittäjäksi vahingossa

Mette ei ikinä varsinaisesti haaveillut yrittäjyydestä, vaan kaikki on loksahtanut paikalle omalla painollaan. Vaikka valokuvaajan ja matkailualanyrittäjän ammatit poikkeavat toisistaan on Kortelainen huomannut, että kummassakin ammatissa pätee sama asia.

”Yrittäjänä on uskallettava yrittää. Yrityksen perustamisen takana tulee olla muitakin syitä kuin raha, koska muuten yritys tulee epäonnistumaan. Taustalla pitää olla koko ajan intohimo siihen tekemiseen. Yrittäjänä kaikki on itsestä kiinni, jos sen oman unelman eteen on valmis tekemään töitä ja luomaan suhteita niin se tulee myös onnistumaan. Vaikka aluksi huolenaiheita olikin, se että saanko tarpeeksi asiakkaita valokuvaajana tai milloin seuraava varaus vaellukselle tulee niin sen ei saa antaa näkyä asiakkaalle. Vaelluksilla me pyritään siihen, että kaikilla on hauskaa ja suurin osa meidän asiakkaista onkin palaavia asiakkaita tai ihmisiä, jotka ovat kuulleet meistä tuttavan kautta.”

Kortelainen työskentelee Hike & Seekin ohella myös valokuvaajana. Freelancerina hän pystyy itse määrittelemään työaikansa. Vaikka vastuuta ja työtehtäviä on enemmän ei hän laske niitä negaativisiksi asioiksi. Australian Mette kokee myös yrittäjäystävällisenä maana sillä auttajia on löytynyt ja ihmiset ovat todella kannustavia toisiaan kohtaan. Suomalaisille tyypillistä kateutta hän ei ole kohdannut. Australiassa ihmiset ottavat myös vapaa-ajan tosissaan – töitä ei oteta kotiin eikä niistä puhuta ystävien kanssa. Vaikka Kortelainen yrittäjänä tekeekin töitä usein kotona on australialaisten rento mentaliteetti tarttunut häneen ja tasapaino työnteon sekä vapaa-ajan välillä on löytynyt.

Yrittäjyyden tuoma vapaus on saanut Metten ja Jimmyn haaveilemaan myös kodista, joka ei olisi sidottu vain yhteen paikkaan. He haluisivat asua pientalossa, joka on rakennettu renkaiden päälle. Haave on kuitenkin vielä täysin ajatuksen tasolla, kuten myös tulevaisuuden kotimaa.

”Jimmy lähtisi mielellään Suomeen, sillä hän tykkää lumilautailla. Ei takaisin muutto ole täysin poissuljettu, mutta Hike & Seek pitää meidät Australiassa ainakin vielä joitakin vuosia. Muuttoon täytyisi olla tosin hyvä syy, kuten perheenlisäys. Myös muut Euroopan maat kiinnostavat.”

Kun Metteltä kysyy minne hän Euroopassa muuttaisi, jos Suomi ei olisi vaihtoehtona löytyy vastaus läheltä.

”Viroon. Etelä naapuri oli yksi vaihtoehdoista jo ennen  Australiaan lähtöä. Viro vaikuttaa hienolta maalta ja tulee varmasti kasvamaan paljon tulevien vuosien aikana.”

Teksti: Elina
Kuvat: Metten arkistot

4 kommenttia

  1. Ei ainakaan tarvitse vanhana kiikkutuolissa miettiä, että onko elänyt. :)
    Tollanen reissu olisi kyllä mahtava kokea! Luulen vaan, että kun kerran Ausseihin päätyisin, ei enää olisi tänne takas tulemista. :D

    VastaaPoista
  2. Upea tarina tosielämästä ja mitä kaikkea vielä ehditkään tehdä❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meten tarina on kyllä tosi inspiroiva! :)

      Poista