TOP 5 PASKIMMAT REISSUKOKEMUKSET


Blogiskene on täynnä toinen toistaan täydellisempiä lomakuvia ja -kertomuksia. Huljutellaan varpaita turkoosissa meressä Malediiveilla ja ihaillaan täydellistä auringonlaskua New Yorkin Empire State Buildingista. Sitä kun matkaripuli yllättää tai poikaystävän kanssa tulee massiivinen riita romanttisessa Pariisissa, ei tietenkään kerrota, mutta me paljastimme teille kamalimmat reissukokemuksemme.

Löysä yllätys (Elina)

Seuraavan kerran kun äiti käskee ottamaan Imodiumia matkalle mukaan, en aio kohautella vain olkia. Olin kuullut jo etukäteen, että balibelly tainnuttaa lähes jokaisen kyseisellä saarella lomailevan. Matkaseurani kaatui yksi kerrallaan ja ajattelin jo selvinneen pahimmasta, kunnes vierailin baarin jälkeen snägärillä. Tyhmäkin sen olisi jo osannut sanoa, että lämpimässä nököttävä majoneesipurkki tulisi kaatamaan minut kanveesiin, mutten siinä juhlahumussa osannut kieltäytyä pienestä iltapalasta.

Jatkoilla mahaa alkoi kivistämään. Vessaa en voinut käyttää, sillä se oli maitolasia ja niin ylä- kuin alapuolellakin oli puolen metrin rako. Päätin hiipiä paikalta pois vähin äänin ja kuningasideaani liittyi vierailu hotellin viereiseen sukelluskouluun ja kahvilaan. Mikään paikkahan ei kuitenkaan ollut kyseiseen aikaan vielä auki ja kävellessäni tuskaisena majoituksellemme, koko komeus tuli housuihini. Oli erittäin mukavaa kävellä lähes kaksi kilometriä aamulenkkeilijöiden seassa paikallisten huudellessa Good morning sunshine -kommentteja.


Murtunut jalka (Elina)

Balin reissuni ei ollut moneltakaan osa-alueelta kovin onnistunut. Olin juuri ja juuri toipunut aamuisesta ripulikeissistä, kun matkaseuralaiseni maanittelivat minut pelaamaan beer pongia läheiseen kapakkaan. Kieltäydyin kohteliaasti alkoholista, mutta sehän ei hidastanut kanssapelaajiamme, hyvin vauhdikasta aussiseuruetta. 

Pelin tiimellyksessä menin tiskille tilaamaan Cokista ja hetken kuluttua paikalle rymisteli myös yksi uusista ystävistämme. Hän ei ollut juonut varmastikaan moneen päivään muuta kuin Bintangia ja meno oli sen mukainen. Sankarin tasapaino petti kaataen painavan puisen baarijakkaran jalkapöydälleni ja jalkani turposi kuin pullataikina. Lääkäriksi opiskeleva kaverini vakuutteli, ettei jalka ole murtunut ja jatkoin iltaa välillä baaritiskillä jääpaloja jalkaani hieroen. Jos jalka ei ollut vielä tässä vaiheessa murtunut, murtuman aiheutti viimeistään kotimatkalla sen päälle astunut hevonen (true story..). Pari päivää myöhemmin menin Suomessa lentokentältä suoraan päivystykseen, enkä kävellyt kuuteen viikkoon normaalisti.


Kulttuurieroja ja kesämekkoja (Elina)

Marokko on kaunis, ainakin jos aikaa viettää bloggaajien suosimissa luksushotelleissa. Olin haaveillut lomasta kuvankauniissa Marrakechissa jo useamman vuoden, kunnes päätin vihdoin varata lennot. Paikan päällä selvisi, että kaikki kuvat paljon hehkutetusta kaupungista on otettu länsimaisten turistien suosimissa luksushotelleissa, joissa yksi uintikerta saattoi kustantaa kolminumeroisia lukuja. Lukuun ottamatta paljon kuvattua Hotel Mamouniaa, Yves Saint Laurentin omistamaa puutarhaa ja valtavaa basaaria, Marrakech on hyvin alkeellinen ja väritön. Teitä ei ole päällystetty ja takseja korvaa mitä useimmiten aasin vetämät kärryt.

Vaikken lomiltani usein luksusta lähde edes hakemaan, oli Marrakech suuri pettymys. Kirsikkana kakun päällä oli maan hyvin uskonnollinen ilmapiiri. Olin kuullut etukäteen, että vaikka kyseessä on muslimimaa, ovat he hyvin tottuneita turisteihin, eikä 40 asteen helteissä tarvitsisi olla huolissaan vaikka päälleen pukisi länsimaisia vaatteita. Matkaseurueeseeni kuului kaksi hyvää ystävääni, joiden kummankin sukujuuret ovat Arabimaissa. Solvaaminen alkoi jo Marrakechin lentokentällä passintarkastuksessa, kun burkhiin pukeutuneet naiset alkoivat haukkumaan ystäviäni arabiaksi, vaikka he olivat pukeutuneet omaa kesämekkoani huomattavasti peittävämmin. 

Tätä jatkui koko loman minne ikinä menimmekään. Kaduilla, ruokapaikoissa, basaareissa. Miehet olivat meille mukavia, mutta naiset tuijottivat, haukkuivat ja puhuivat meistä selän takana pahaa kuitenkin niin kovaan ääneen, ettei se jäisi meiltä kuulematta. Huokaisimme helpotuksesta, kun vihdoin pääsimme lentokentälle viimeisenä lomapäivänämme.


Ranskalaiset kadulla ja oksennukset sängyllä (Lilli)


Reissasimme vuonna nakki ekaa kertaa Aasiaan entisen poikaystäväni kanssa. Eräänä iltana olimme lähteneet bilettämään surullisen kuuluisalle bilekadulle, jonka ämpärin kokoiset ja petollisen vahvat drinkit olivat vetäneet meidät melko kanveesiin. En muista kyseisestä illasta juuri mitään muuta kuin loppuyön kotimatkan, jolle olimme hakeneet jostain katukojusta ranskalaisia. Tukevasta humalasta johtuen olin heittänyt ranskalaiset maahan, mutta nälkäisenä tyttönä kuitenkin kerännyt ne sieltä ja pistellyt onnellisena poskeen. Voitte kuvitella oloni seuraavana päivänä.


Jos mulla oli paha olo vasta aamulla, exälläni samainen olotila ylätti jo hieman aiemmin. Heräsin hotellin sängystä aamuyöllä siihen, että kaveria heikottaa ja hän vetää refleksinomaisesti kämmenen suulleen. Tämän kohtalokkaan peliliikkeen ansiosta laatat lensivät jokaisen sormen välistä koristamaan niin hotellin seiniä, valkoisia lakanoita kuin herran omia kulmakarvojakin. Aamulla kiedoimme laattaiset lakanat myttyyn sängyn viereen ja poistuimme vähin äänin altaalle potemaan vuosisadan darrojamme. Hotellin siivoja on mahtanut olla mielissään pikku yllätyksestämme.



Vandalismia hautakammiossa (Lilli)


Olin teini-ikäisenä perheeni kanssa Egyptissä ja olimme matkustaneet bussilla Kuninkaiden laaksoon ihmettelemään muinaisten faaraoiden hautapaikkoja. Pimeiden hautakammioiden suuaukkoja vartioivat aseistetut, tuimakatseiset miehet ja joka paikassa oli paljon kylttejä, joissa kiellettiin milloin mitäkin. Yksi jyrkimmistä kieltoaiheista oli pimeissä hautakammioissa valokuvaaminen, en tiedä olisiko salamavalo aiheuttanut jotain haittaa vanhoille hautakammioille. Olimme kuitenkin pikkusiskoni kanssa satavarmoja, että olimme saaneet harhautettua erään hautakammion vartijan ja meidän oli aivan pakko saada kuva yhdestä haudasta muistoksi (varmaankin Galtsuun?). Niinpä yritimme vaivihkaa ottaa yhden kuvan, mutta pikku valokuvaussessiommehan paljastui hyvinkin nopeasti. Raivostunut vartija raahasi meidät niskaperseotteella ulos hautakammiosta ja karjui äidillemme jotain arabiaksi. Lopulta mamma joutui maksamaan sievoisen summan korvaukseksi tyttäriensä pikku päähänpistosta ja kuva deletoitiin digipokkaristamme vielä nopeampaa, kuin mitä se oli sinne ilmestynyt. Ei ollut varmaankaan kovin kaukana, että vanhempamme olisivat myyneet meidät muutamasta kamelista vaimoiksi paikallisille pojille.



Teksti: Elina & Lilli

Kuva: Unsplash / Avrielle Suleiman

Ei kommentteja

Lähetä kommentti