TOP 5 PARHAAT TREFFIT


Jos tässä postauksessa kirjoitin oudoista deittikokemuksistani, niin nyt on tullut aika antaa deittailemilleni kaksilahkeisille myös pisteitä ja papukaijamerkkejä, osa heistä kun on ne todella ansainnut! Niin kuin jo aiemmassa blogitekstissäni ilmaisin, tielleni on toki osunut niitä apinoitakin, mutta pääasiassa olen onnistunut löytämään deittiviidakosta sellaisia valioyksilöitä, joiden kanssa olen päässyt toinen toistaan hauskemmille tai romanttisemmille treffeille. Tässäpä siis tulisi niistä parhaat palat:


Nakukylpylässä Oslossa

Olin tutustunut tähän tukholmalaisten seassa virkistävän erilaiseen norjalaiseen herrasmieheen eräässä tukholmalaisessa yökerhossa iltana, jona olin aivan tuhannen päissäni. En tiedä millä kielellä tai tanssimuuveilla olin herran hurmannut, mutta jostain kumman syystä hän halusi tavata mut uudelleen parin viikon päästä, kun olimme menossa vaihtarikavereitteni kanssa käymään Oslossa. Näimme siis uudelleen Norjan maaperällä ja meillä oli superhauskaa yhdessä. Jatkettiin viestittelyä palattuani takaisin Tukholmaan ja tyyppi osoittautui kunnon huumoriveikoksi. Koko hassun deittailusuhteemme huipennus oli, kun herra järjesti mulle viikonloppumatkan luokseen Osloon. Sain sähköpostiini lentoliput ja kohta olinkin jo jälleen Arlandalla venaamassa lentoa Gardermoenin lentokentälle. Norski oli järjestänyt viikonlopuksi kaikkia ohjelmanumeroita ja yksi niistä oli visiitti Oslon lähellä sijaitsevaan luksuskylpylään The Welliin. Ei juma, ajattelin, ihanaa päästä saunomaan ja rentoutumaan. Kyseinen kylpylä oli kuitenkin siitä aivan yhtä erikoinen kuin tämä norjalainenkin, että siellä oltiin ihan täysin alasti. Jopa tällaiselle suomalaiselle, ei niin kovin häveliäälle luonteelle kyseinen fakta oli alkuun hieman järkytys, mutta loppujen lopuksi kun asiaan tottui, tuntui kuin olisi astunut johonkin antiikin Kreikkaan kylpemään. Istuttiin siis norskin kanssa tokilla treffeillämme lämmitetyssä, höyryävässä ulkoaltaassa nakuna ja katseltiin tähtiä. Mietin, että kyseiset treffit olivat kyllä erikoisimmat, mutta hauskimmat, joilla olin koskaan ollut.


Pihviä, punkkua ja samma på svenska

Ruotsalaiset osaavat olla halutessaan varsin hurmaavia ja olin ihastunut tähän nappisilmäiseen söpöliiniin päätä pahkaa jo heti ekoilla treffeillä. Viimeistään toiset treffit veivät kuitenkin jalat alta, sillä tyyppi ilmoitti, että haluaa kokata mulle illallisen ja kun kysyin, voinko tuoda jotain mukanani, sain vastaukseksi että paikalta puuttuu enää vain seura. Kun ilmestyin kundin kotiin, pöytään oli katettu piffit ja punkut, ja koko komeus oli kruunattu kynttilöillä. Jos en olisi ollut niin ihastunut, olisin varmaankin oksentanut kaikesta tästä ällöromanttisuudesta, mutta juuri kyseinen henkilö sai kaiken anteeksi. Nappisilmän vetovoimaa ei myöskään yhtään vähentänyt hänen joka väliin heittämät lainit på svenska. Vaikka oma ruotsin osaamiseni on tasoa "nu ska vi baila", olin aivan heikkona ruotsinkielisiin rakkaudentunnustuksiin ja ilmoitin tokien treffien jälkeen kavereilleni, että olen löytänyt tulevan aviomieheni. Kyseinen tyyppi jäi todellakin mieleeni smoothilla käytöksellään, eikä niistä nappisilmistäkään varsinaisesti haittaa ollut.


Treffit joille äiti ei olisi koskaan päästänyt

Tästä aussikundista kerroinkin jo tässä postauksessa, mutta herra on kyllä ansainnut vielä toisenkin kunniamaininnan. Tutustuttiin Byron Bayssa ja saatiin majoittaa Ellun kanssa meidän paku herran kotipihaan. Van lifen ja julkisten suihkujen jälkeen herralle ropisi pisteitä jo pelkästään hänen tarjottua meille mahdollisuus lämpimään suihkuun ja puhtaisiin pyyhkeisiin, mutta ihan seuraaville leveleille hän nousi kuitenkin kattamalla koko porukalle pöytään kahtena iltana putkeen dinnerit ruokajuomineen. Kermainen kanapasta ja kylmä valkkari olivat kuitenkin vasta alkusoittoa, sillä seuraavaksi sain valita hänen autotallistaan yhden moottoripyörän, jolla lähdettäisiin ajelulle katsomaan auringonlaskua. Valitsin tietysti vaarallisimman näköisen, kundi iski kypärän päähäni ja vilkuttelin kämpille jääneelle Ellulle hyvästiksi. Ajettiin biitsin näköalapaikalle juomaan bisseä ja katsomaan horisonttiin laskevaa punaista möllykkää. Kotimatkalla takerruin ruskettuneisiin, tatuoituihin käsivarsiin kiinni, kun viiletettiin menemään laittoman kovaa Australian lämpimässä yössä. Mun äiti meinasi saada paskahalvauksen kuultuaan mun menevän hyppäämään laskuvarjohypyn, mutta kyllä mä sanon, että tällaiset kikkurapäiset ja ruskettuneet surffikundit ovat niitä, joista äitien pitäisi varoittaa tyttäriään.


Flirttiä kirjaston hississä

Olin menossa ihan tavallisena arkipäivänä eräälle mulle aiemmin tuntemattomalle kirjastolle hakkaamaan kouluhommia. Kirjaston aulassa samaan hissiin astui eräs kundi, joka kiinnitti heti mun huomion. Kerettiin vaihtamaan lyhyen hissimatkan aikana muutama sana ja jatkettiin kirjastolle kouluhommien pariin. Kun olin lähdössä kotiin, tyyppi ilmestyi kuin taikaiskusta jälleen samaan hissiin kanssani ja naurettiin vähän kiusallisesti sille, että oltiin yhtäkkiä taas samassa hississä. Kirjaston aulassa vaihdettiin spontaanisti Facebookeja ja muutaman päivän päästä kundi kysyi, lähtisinkö hänen kanssaan ulos. Päädyttiin eräänä iltana Löylyyn saunomaan ja avantouimaan, enkä ollut koskaan tavannut Suomessa yhtä herrasmiesmäistä tyyppiä. En kovin usein häkelly, mutta tämän herran käytöstavat saivat mut kyllä useaan otteeseen menemään sanattomaksi.


Lettukestit ja synttärimaja

Täytin 25 ja kundi jota silloin deittailin, kysyi, mitä haluaisin synttärilahjaksi. Toivoin lahjaksi lettukestejä ja majaa parvekkeelle, aivan niin kuin 25-vuotiaalta voisi olettaakin. Molemmat synttäritoiveeni toteutuivat ja paistettiin kasa lettuja kaikilla herkuilla. Kundi ei ollut ehkä mistään heittäytyvimmästä päästä, joten leikkimajan rakentaminen mun parvekkeelle oli häneltä iso ele. Viritettiin majaan katto ja seinät vilttien ja pyykkipoikien avulla ja nukuttiin majassa jopa yksi huhtikuinen yö kuunnellen humalaisten huuteluita kadulla. Meillä oli ihan sairaan kivaa ja muistan kyseiset treffit ja synttäri-illan edelleen yksinä hauskimmista ikinä!


Teksti: Lilli
Kuva: Mike Wilson / Unsplash

ELLUN JA LILLUN RAKKAUSTARINA


Oli kesä 2015. Oltiin tehty promohommia samassa firmassa molemmat jo jonkin aikaa, mutta pääosin eri kaupungeissa. Oltiin ehkä tavattu pikaisesti kerran jollain isolla keikalla, muttei oltu sen paremmin juteltu. Nyt meidät oli kuitenkin bookattu samalle keikalle, joka suuntautuisi koko viikonlopuksi Rovaniemelle ja sisältäisi autossa istumista sekä samassa hotellihuoneessa yöpymistä. Meillä oli kyllä yhteisiä kavereita, mutta molemmat olivat silti vähän miettineet tahoillaan, että mitähän helvettiä tästä keikasta tulee.

Jää onneksi rikottiin jo keikalle lähtöä edeltävänä iltana, koska tavattiin yhteisten kavereittemme kautta Illallisella taivaan alla. Seuraavana aamuna koppiauto starttasi Hernesaaresta joskus neljältä aamuyöllä ja molemmat kiroili vuorotellen ratissa, kun ajettiin Batteryn voimalla kohti Rolloa.

Parin vuorokauden, Rovaniemen Simerockin, promokeikan ja yli 20 tunnin autossa istumisen aikana meistä tuli kavereita. Kyseisen Rollo-keissin jälkeen ollaan tehty töitä yhdessä, asuttu yhdessä, kärsitty vuosisadan darroja yhdessä, riidelty yhdessä, matkustettu yhdessä, piereskelty yhdessä, itketty yhdessä ja naurettu yhdessä. Meitä on jopa luultu pariskunnaksi Vauva.fi -palstalla (bless). 

Kesä 2016 oli hauskin naismuistiin. Asuttiin kolmannen kämppiksemme kanssa Punavuoren sydämessä, rakkaassa Lääväluolassa (RIP Läävis) ja tehtiin koko kesä pelkästään promokeikkoja. Rundattiin läpi Ruisrockit ja Porijazzit sekä trollailtiin viikko kahdestaan gorillapuvussa ympäri Suomen kesäkaupunkeja. "Haluutteko hei tytöt tällaisen keikan ku te ootte ainoita niin hulluja, et teistä on tähän", no totta helvetissä halutaan. Se kesä oli Neon2 Kemiaa Erottajalla, paljujatkoja, Merivartioston pelastusoperaatioita ja kossuvissyjä. Kesän jälkeen tuli syksy ja toinen lähti vaihtoon Tukholmaan. Jouluna oli läpsystä vaihto, kun toinen muutti toiselle puolelle maapalloa. Nähtiin ekaa kertaa melkein vuoteen viime marraskuussa. Luokattomat jutut jatkuivat ihan samanlaisina kuin aina ennenkin. Ei meitä varmaan pysty erottamaan mikään. 


Lillu Ellusta:

En tiedä oikeasti ketään tyyppiä, kenen kanssa pystyisin olemaan yhtä paljon oma itseni, kuin Ellun. Ellu ei koskaan tuomitse mua, mistään. Ellu on tyyppi joka no shame nappaa raflassa viereisestä pöydästä edellisen seurueen jättämät ranskalaiset jos tekee mieli, koska sitä ei kiinnosta, mitä muut ajattelee. Lujan itsevarmuuden lisäks Ellu on yks päättäväisimmistä ja ahkerimmista tyypeistä, ketä tiedän. Ellun on välillä vähän vaikea käsitellä tunteita ja se kiusaantuu, kun sitä halaa. Siksi aina halaan sitä kun nähdään, tykkään nähdä sen epämukavan olon. Ellulla on parhaat vitsit ja kun se nauraa, se alkaa aina vähän röhkiä. Kerran se on ollut baarissa vahingossa tissit paljaana ja sillä on maailman huonoin lauluääni, mutta lauletaan silti aina karaokea yhdessä.

Ellu lähetti mulle kerran kännissä tällaisen ääniviestin: "Mä mietin et mä kirjotan tän mut oon niin kännis et en mä pysty. Sä oot mulle kaikista rakkain kaveri. Vaik sä oot välil ihan vitun perseestä ja vaik sä oot välil ihan vitun nolo ni sä oot silti mun paras kaveri. Koska me ollaan yhtä noloja ja me ei voida kumpikaan tuomita toisiamme, koska jos sä tuomitset mua ni sä oot tehny jotain ihan yhtä noloa. Ja mä en siis oikeesti itke, tääl on vaa vähän kylmä ni mul on vähän nuha". Ehkä kauneinta mitä mulle on koskaan sanottu.


Ellu Lillusta:

Oltiin just tavattu Lillin kanssa ja ajettu Rovaniemelle. Muistan edelleen elävästi kun oltiin saatu tavarat levitettyä kämäsen asuntolan lattialle (kiitokset tästä toimistolle) ja Lillin kynsi jäi kiinni johonkin laukun reunaan. Yritä siinä huutoitkun keskellä ottaa selvää sitten yhtään mistään. Taisin lähettää yhteiselle ystävällemme Emmalle viestin, että mitäs hittoa tässä pitäis tehdä, kun lähes tuntematon ihminen vollottaa asuntolan vessassa lohjennutta kynttä. Tämän episodin jälkeen Lillu on joutunut vastavuoroisesti lohduttamaan hysteerisesti itkevää Ellua useaampaankin otteeseen. Yhteiselle taipaleelle on myös  mahtunut useampi nahistelu aina tanssilattialle kadonneesta hatusta kynsilakkapulloon, muttei mitään sellaista, mitä ei olisi voinut selvittää.

Lillissä parasta on se, että sen saa suostuteltua mihin tahansa mukaan, oli kyse sitten kuukauden Australian reissusta tai gorillapuvussa karuselliin menemisestä. Lilliä on kiva härnätä, koska se aina provosoituu helposti. Lilli on se, joka on aina kuuntelemassa ja auttamassa samassa ongelmassa vaikka kymmenennettä kertaa, jos tarvii. Vaikka meidän parivuotisen matkan varrelle on mahtunut kummallekin useampi kaksilahkeinen, ei kukaan ole vienyt jalkoja alta samalla tavalla kun Lillu <3.


Ihanaa ystävänpäivää kaikille!! Kertokaa niille tärkeille, että välitätte!

Teksti: Elina & Lilli
Kuva: Anne Carolien Köhler

PARHAAT VINKIT TUKHOLMAAN


Edellisen matkavinkkipostauksen jälkeen seuraavaksi vuorossa myöskin jo pariin otteeseen kysellyt Tukholman vinkit. Vietin Tukholmassa syyslukukauden 2016 ollessani siellä vaihdossa. Opiskelin Tukholman yliopistossa muun muassa muotimarkkinointia, mutta yliopiston ja kirjaston penkkien lisäksi kaupungin ravintoloiden ja baarien penkkejä tuli kulutettua melko ahkerasti, joten tässäpä tulisi parhaat vinkkini siihen, mitä kannattaa tehdä, kun suuntaa Tukholmaan! Huomiona vielä, että vinkit ovat tosiaan pääosin vuodelta 2016 (tein listaan muutamia lisäyksiä), joten kaupunkiin on varmasti tullut sen jälkeen paljon uusia kivoja paikkoja.


Tehtävää ja nähtävää

Djurgården / Humlegården - molemmat kauniita ja suhteellisen isoja puistoja lähellä keskustaa. Djurgårdeniin kannattaa suunnata varsinkin kesällä lenkille, sillä reitti kiertää pienen järven ympäri ja sen varrella on koko ajan paljon nähtävää aina hulppeista taloista hevosaitauksiin.
Hagaparken - edellisten tavoin kaunis puisto hieman kauempana keskustasta. Kruunuprinsessa Victoria asustelee puiston laitamilla Hagan linnassa, joten tänne kannattaa suunnata, jos siniveristen bongailu kiinnostaa.
Skansen - Skansen on paitsi eläintarha, myös läpileikkaus 1800-luvun Ruotsiin ja sieltä löytyy pienoiskylä sepän verstaineen ja leipomoineen. Ehdottomasti käymisen arvoinen, varsinkin lapsiperheille.
Skinnarviksberget - Tukholman korkein kohta, josta on upeat näköalat Kungsholmenille ja Gamla Staniin. Mene hyvällä säällä esimerkiksi piknikille.
Rosendals Trädgård - supersympaattinen puutarha & kahvila, jossa varsinkin joulun alla ihana tunnelma.
Gamla Stan - tämä kohta ei varmaankaan sen kummemmin esittelyitä kaipaa. Tsekkaa erityisesti Prästgatan, jos haluat hyviä Instagram-kuvia! ;)
Fotografiska, Vasa Museet, Abba Museet, Moderna Museet - Tukholman museotarjonta on valtava, mutta erityisesti suosittelen Fotografiskaa ja Vasa Museetia. 
Hötorgsterrassen, Nattmarknad - ulkoilmamarkkinat Hötorgetilla, katuruokaa, designia ja hyvää musiikkia (tämä on auki mielestäni vain kesäaikaan..)
Centralbadet - uimahalli ja "spa" Tukholman sydämessä (samantyyppinen kuin meidän Yrjönkadun uimahalli).
Tukholman saaristo / Vaxholm - jos viipyy varsinkin kesäaikaan yhtään kauemmin Tukholmassa, suosittelen ehdottomasti tekemään edes lyhyen visiitin saaristoon. Silmä lepää ja sen sellaisen aidon ruotsalaisen kesähuvilameiningin pystyy aistimaan. Esimerkiksi Vaxholm (tsekkaa siellä erityisesti tämä kahvila) on melko lähellä, vain tunnin laivamatkan päässä.



Shoppailu

Biblioteksgatan / Norrmalmstorg - Biblioteksgatan ja sen ympäristö on yksi lemppareitani, koska sieltä löytyy kätevästi monia hyviä liikkeitä, kuten esimerkiksi & Other Stories, Cos, Sephora, Acne ja Tiger of Sweden.
Birger Jarlsgatan - jos budjettia löytyy vähän enemmänkin, Birger Jarlsgatanilta löytyy kaikki merkkiputiikit aina Louis Vuittonista Pradaan.
Södermalm, Hornsgatan - Hornsgatanin lähistöltä löytyy Tukholman parhaat second hand -apajat, joista kannattaa tsekata ainakin Beyond Retro (rivikaupalla vintage-Leviksiä ja muita aarteita), Filippa K Second Hand ja Judits Second Hand. 
- Acne Archive - Jos mielii löytää Acnea huokeampaan hintaan, kannattaa suunnata tänne Acnen "outlettiin", joka löytyy Vasastanista.
Stockholm Quality Outlet - keskustan ulkopuolella sijaitseva outlet-kylä, josta löytyy muun muassa Acnen ja Filippa K:n liikkeet. Tänne pääsee kätevästi junalla.
The Mall of Scandinavia - myöskin keskustan ulkopuolelta löytyvä jättimäinen ostoskeskus, josta löytyy kaikki keskustastakin löytyvät liikkeet kätevästi saman katon alta.



Ravintolat

B.A.R Restaurang, Supper, Usine, Ljunggren - kivoja mestoja, ei liian fiinejä, hyvää ja konstailematonta ruokaa.
Flippin' Burgers, Phil's Burger - Tukholman parhaat burgerit.
Riche, Strandvägen 1, Berns Hotel Restaurant - hieman fancympaan makuun ja tunnelmaan. Laadun huomaa myös laskun loppusummassa.
Koloni - raakaruokaa ja terveysherkkuja.
Koh Phangan - parasta aasialaista. Paikka näyttää vähän mauttomalta, mutta ruoka on superhyvää.
- Blå Dörren - jos mielii perinteistä ruotsalaista ruokaa, kuten lihapullia.



Kahvilat

Tukholman kahvilatarjonta on ihan uskomaton ja melkein jokaisesta kahvilasta löytyy takuuvarmasti tuoreita ja hyviä leivonnaisia ja hyvää kahvia. Tässä kuitenkin muutama mun suosikki sekä kahvila-, että brunssipaikoista.

- Sophies Canelé - ihana pariisilaishenkinen ravintola ja superhyvät lounassalaatit ja -keitot. Plussaa kauniista sisustuksesta.
- Kaffeverket - tunnelmallinen, vähän hämyisä kahvila ja ihania leivonnaisia.
- STHLM Brunch Club - Tukholman ehkä legendaarisin brunssimesta, jossa kannattaa varautua jonottamaan varsinkin viikonloppuisin.
- Greasy Spoon - myöskin brunssi-henkinen kahvila, joka löytyy nykyään kahdesta eri osoitteesta.
- Pom & Flora - myös Pom & Florassa testaisin aamupalaa, mutta ilmeisesti lounaskin on hyvä.
- Café Pascal - jälleen kerran yksi tunnelmallinen ja kiva kahvila Tukholmassa.
- Café Fresco - ei mikään tunnelmallisin paikka, mutta lounassalaatit on isot ja hyvät!
- Urban Deli - ei pelkästään kahvila, vaan myös ravintola ja baari. Suuntaa tänne erityisesti kesällä, sillä mestan yläkerrassa sijaitsee upea kattoterassi, josta on näkymät Tukholman ylle.
Fabrique - ehdottomasti Tukholman parhaat kanelipullat! Myös tunnelma on ihanan lämminhenkinen, vaikka kyseessä on kahvilaketju.




Istumaan iltaa

- Vassa Eggen - drinkkimesta ja ravintola, kiva istuskelupaikka. Tänne kannattaa suunnata alkuillasta drinkeille ja jos menojalka alkaa vipattamaan, paikka muuttuu myöhemmin baariksi.
- Taverna Brillo - supertyylikäs mesta, joka on myös eräänlainen baarin ja ravintolan risteytys.
- Marie Laveau - baari, jonka vierestä löytyy myöhemmin myös yökerho, joten koko illan voi viettää samassa osoitteessa. Saatavilla myös pientä syötävää.
Obaren, Olssons skor, YUC.



Bileitä

Tukholman yöelämä osaa tosiaan olla melko hankala, sillä joka paikkaan on kauheat jonot ja vaikka jonottaisitkin kiltisti, et silti välttämättä pääse sisään jos olet esimerkiksi pukeutunut väärällä tavalla. Yksi hyvä vinkki yöelämään on Keyflow-appi, jonka kautta voi laittaa requestin eri baarien listoille. Appin avulla baareihin voi päästä myös ilmaiseksi sisään, mikä on usein aika rahanarvoinen etu, sillä sisäänpääsymaksu + narikka on monissa paikoissa yhteensä noin 30 euroa. Tukholman yöelämä jakautuu melko lailla kahtia Östermalmiin ja Södermalmiin. Österin pintaliitopaikoissa virtaa shampanja, kun taas Söderiä voi verrata Helsingin Kallioon.

Slakthuset - nimensä mukaisesti vanhaan teurastamoon perustettu baari, jossa kesällä iso terassi. Sijaitsee hieman keskustan ulkopuolella vähän hämärän oloisella alueella, mutta on ehdottomasti käymisen arvoinen!
Trädgården - iso ulkoilmaklubi, jossa on vähän sellaiset Flow-vibat. Paikasta löytyy eri musiikkigenrejä sekä ruokakojuja, lisäksi täällä bongaa takuuvarmasti mitä tyylikkäintä jengiä. Yksi mun ehdottomista lempipaikoista Stokiksessa.
- Berns, Rose, Nosh & Chow, Sturecompagniet ja Café Opera - sikahintaisten drinkkien ja huulitäytteiden luvattuja paikkoja. Pukeudu näihin Österin pintaliitomestoihin fiinisti äläkä puhu jonossa ainakaan suomea, mikäli mielit päästä sisään. Vaikka ökyily vähän ällöttää, bileet näissä paikoissa voi muodostua erittäin kokemisen arvoisiksi!
- Club Laveau, DebaserKvarnen, Häktet, Mmmmm - rennompia yökerhoja, hyvää musaa ja kiva meininki.


Teksti: Lilli
Kuva: Jon Flobrant / Unsplash

F1-VARIKOLTA LEVY-YHTIÖÖN - KAROLIINA KANERVA

Karoliina Emma-gaalassa.

Musiikki on kuulunut turkulaisen Karoliina Kanervan, 25, elämään niin kauan kuin hän muistaa. Pianon soittamisen lisäksi illat kuluivat rock-dokumentteja isän kanssa katsoessa. Hän ei kuitenkaan ollut ikinä ajatellut tekevänsä musiikista ammattia. Vielä lukioon mennessä Karoliina oli päättänyt opiskella itsensä kirurgiksi. Lukiossa oppilastoimikunta ja virkistystoimikunnan puheenjohtajuus alkoivat  kuitenkin viedä kiinnostusta toiseen suuntaan.

"Istuin opon kanssa juttelemassa lukion jälkeisistä suunnitelmista. Olin siinä kohtaa tosi hukassa, koska pitkäaikainen haave, lääkis ei enää kiinnostanutkaan. Opo kysyi, että missä olen hyvä ja mitkä olisi asioita, joita haluaisin tehdä. Vastasin siihen, että haluaisin vaan järjestää musiikkitapahtumia. Opo kertoi, ettei tähän ammattiin voi opiskella yliopistossa saatika suoraan valmistua. Hänen mielestään olisi ollut parempi, että menen opiskelemaan kauppikseen."

Karoliinalle kauppis ei ollut kuitenkaan vaihtoehto, sillä häntä ei kiinnostanut hankkia yleistä tutkintoa, eikä hän edes olisi saanut kauppiksesta suoranaisesti valmiuksia omaan unelma-ammattiinsa. Illalla hän alkoi googlettamaan vaihtoehtoja, kunnes vastaan tuli London Metropolitan Business Schoolin kauppatieteiden kandin kaksoistutkinto, Event Management & Music Industry Management, josta saisi valmiudet paitsi tapahtumajärjestämiseen, myös musiikkialalle. Tuosta päivästä lähtien Karoliina on mennyt kovaa vauhtia kohti unelmiaan.

Karoliinan on ollut mukana järjestämässä kaksi Saaristo Openia.

Kultaa ja Kalifornian aurinkoa

Ensimmäisen kosketuksen Karoliina sai tapahtumajärjestämisestä, kun Suomi voitti MM-kultaa hänen abikeväänään. Karoliina otti Turun jokirannassa voittokonserttia järjestäneeseen yritykseen yhteyttä ja pääsi backstagelle vapaaehtoisena auttamaan. Voittohumun keskellä hän tutustui muutamaan alan konkariin, jotka osasivat ohjata hänet eteenpäin. Kun muut myivät lukion jälkeisenä kesänä jäätelöä, oli Karoliina mukana järjestämässä Saaristo Open -festaria Kaarinassa.

Kun Karoliina muutti syksyllä Lontooseen opiskelemaan, pitivät paitsi opinnot myös viime kesältä tuttu festariorganisaatio hänet kiireisenä. Ensimmäisen opiskeluvuotensa päätteeksi Karoliina palasi kesäksi kotikaupunkiinsa järjestämään Saaristo Openia toisen kerran. Festareiden lisäksi hän haki kokemusta myös suuren tapahtumajärjestäjän Live Nationin riveissä.

Opiskelujen edetessä Karoliina päätti etsiä itselleen harjoittelupaikan ulkomailta. Alkukevään aikana hän lähetti yli kaksisataa, tarkalleen 213, hakemusta niin tapahtuma-alan yrityksiin, levy-yhtiöihin kuin musiikkimanagement-yrityksiin Lontoon alueella.

"Kevään aikana valkeni se, kuinka vaikeeta edes palkattoman harjoittelun saaminen Lontoossa oli. Hakemusten lähettäminen oli todella pitkäjänteistä ja tuntui, että paikat oli aina jo täytetty. Kilpailu oli todella kovaa, koska jokaista paikkaa kohden oli niin monta ottajaa."

Ahkeruus kuitenkin palkittiin, kun maailmalla hyvin arvostettu tapahtumajärjestäjä ja managementjätti IMG Artists otti Karoliinaan yhteyttä. Haastattelun jälkeen hänelle tarjottiin harjoittelupaikkaa yhtiön New Yorkin toimistolta, jossa hän pääsisi järjestämään Kalifornian Napa Valleyssa pidettävää ylellistä ruoka, viini ja taidefestaria, Festival de Solea.

Harjoittelu sujui niin hyvin, että Karoliina vietti viimeisen opiskeluvuotensa kahden aikavyöhykkeen välillä. Kalenterin piti kiireisenä paitsi kandikurssit sekä lopputyö, myös kahden eri festivaalin järjestäminen. Aikaeron vuoksi palaverit käytiin iltamyöhään Lontoon ajassa ja Karoliina lensi vuoden aikana myös Yhdysvaltoihin järjestelemään festivaaleihin liittyviä asioita. Valmistumisen jälkeen hänen oli tarkoitus muuttaa pysyvästi New Yorkiin jatkamaan jo hyvin alkanutta uraa IMG:llä.

Napa Valley Festival järjestetään Kaliforniassa.

Sveitsistä F1-varikoille

Keväällä 2014 Karoliina sai kuitenkin huonoja uutisia, sillä työviisumin saaminen edellytti ylempää korkeakoulututkintoa, jota hänellä ei vielä ollut. Hän jatkoi yhtiön Lontoon toimistolla, mutta haaveet Yhdysvaltoihin muuttamisesta olivat niin suuret, että hän päätti hakeutua maisteriopintoihin. Karoliina oli viettänyt viimeiset vuodet luksustapahtumien parissa, jonka aikana hänelle oli tullut selväksi kuinka tärkeää budjettien ja tuloslaskelmien hallinta alalla on. Niinpä hän päätyikin pienen perehtymisen jälkeen hakemaan opiskelemaan Sveitsiin, Glionin yliopistoon kansainvälistä rahoitusta.

Lokakuussa vain muutama kuukausi opintojen aloittamisen jälkeen Karoliina head huntattiin LinkedInin kautta. Hänelle tarjottiin töitä Amber Loungessa, joka on osa F1-organisaatiota ja vastuussa ajojen rinnakkaistapahtumista sekä after partyista. Karoliina ei halunnut jättää ainutlaatuista tilaisuutta väliin ja hän sai sumplittua professoreidensa kanssa kaikki maisterikurssit kuuteen kuukauteen vuoden sijasta.

"Toimistomme sijaitsi Monacossa ja aloitin yrityksessä tuotantoassistenttina. Kolmen päivän jälkeen Head of Productionin -tittelissä työkennellyt esimieheni irtisanoi itsensä ja minut ylennettiin muutaman päivän kokemuksella koko tuotannon vastaavaksi. Tein viiden kuukauden aikana töitä lähes kellon ympäri. Heräsin kuudelta aamulla tekemään graduani, matkustin Ranskan puolelta Monacoon ja aloitin työt kahdeksalta. Kun oma toimistomme sulki neljältä, aukesi Meksikon toimisto. Vastailin pari tuntia meileihin, jonka jälkeen lähdin kotiin syömään illallista. Illallisen jälkeen aukesi Singaporen toimisto, jolloin jatkoin töitä ja viimeisiä kouluhommia yhteen tai toisinaan kahteen saakka yöllä."

Kova työtahti ja huono työilmapiiri ajoivat Karoliinan kahdeksassa kuukaudessa burn outin partaalle ja hän irtisanoutui pestistään kesällä 2015. Toivuttuaan uupumuksesta hän alkoi kuitenkin jälleen hakea alan töitä, mutta törmäsi toistuvasti samaan ongelmaan.

"Sain useasta yrityksestä vastaukseksi, että olen ikäisekseni liian kokenut ja ylikoulutettu. Minua ei voitu palkata kokemustani vastaaviin työtehtäviin, sillä olisin ollut alaisiani jopa kymmenen vuotta nuorempi. Toisaalta en voinut taas saada alemman tason töitäkään, koska se olisi ollut epäreilua vastavalmistuneita kanssahakijoita kohtaan. Olin kuitenkin oppinut uuvuttuani, että minun tulee olla itselleni armollisempi ja kärsivällisempi, kaikkea ei tarvitse saavuttaa puolessa vuodessa."


Amber Lounge löysi Karoliinan Linkedinistä.

Kehästä levy-yhtiöön

Kun uudet ovet eivät meinanneet aueta, opiskeli Karoliina ranskan kielen kolmessa kuukaudessa. Karoliina oli joululomalla Helsingissä, kun hän tapasi Euroopanlaajuisen vapaaottelujärjestön EuroFC:n toimitusjotajan Jarno Kukilan. Vuoden ajan Karoliina vietti päivänsä vapaaottelutapahtumien järjestelyjen parissa  ja ne saivat huomiota Forbesin kaltaisista medioista lähtien. Vuoden 2017 alussa hän sai kuitenkin kuulla, että menestyksekkäästä ensimmäisestä Espoon Metro Areenan tapahtumasta huolimatta yritys oli ajautunut konkurssiin ja hän olisi siitä päivästä eteenpäin työtön.

Toimeliaana naisena Karoliina ei kuitenkaan jäänyt aloilleen ja jo parin viikon päästä hän sai töitä työympäristökehittämiseen erikoistuneesta WorkSpace -yrityksestä Helsingistä. Työympäristökehittäminen ja korporaatiotapahtumat eivät tuntuneet kuitenkaan omalta jutulta. Vaikka työpaikka oli hyvä, ei se ollut samanlainen intohimo ja elämäntapa kuin aikaisemmat työt olivat olleet.

Marraskuussa levy-yhtiö Warner Musicilta avautui kansainvälisen promoottorin paikka ja Karoliina kutsuttiin suosittelujen kautta työhaastatteluun. Muutaman haastattelun jälkeen hän aloitti vuoden 2018 alussa unelmaduunissaan, International Promotion Managerina. Warnerilla hänen vastuullaan on kansainvälisten artistien kuten Ed Sheeranin, Coldplayn sekä Dua Lipan markkinointi, sekä heidän asioistaan huolehtiminen Suomen vierailujen aikana.

Menestyksestään työmaailmassa Karoliina kiittää paitsi omaa aktiviisuuttaan myös vanhempiaan, opinahjojaan sekä entistä kotikaupunkiaan Lontoota.

"Opiskelu Lontoossa oli todella käytännönläheistä. Järjestimme opiskeluvuotemme lopuksi konsertin. Vuoden aikana jokainen kurssimme oli liittynyt omaan tapahtumaamme. Opimme markkinoinnin, budjetoinnin ja käytännön asiat oman tapahtumamme kautta. Lontoo on myös musiikkialalla tärkeä kaupunki ja verkostoitumisella on todella suuri merkitys. Opiskellessa ja tapahtumissa pääsin tapaamaan upeita tyyppejä. Tärkeintä on kuitenkin löytää oma intohimonsa ja uskoa omaan juttuunsa. Muiden kommenteista ei saa lannistua. Olen ollut onnekas, että vanhempani ovat tsempanneet minua todella paljon urani aikana. En olisi tässä ilman heiltä saamaani tukea ja kasvatusta. "

Ulkomailla asumiseen ja työskentelemiseen tottunutta Karoliinaa ihmetyttääkin Suomessa muutama asia. 

"Muuttaessani takaisin kuulin ensimmäisen kerran lomarahoista, pekkasista ja ylipäätään näin pitkistä lomista. Ulkomailla työskennellessä näistä ei ole tietoakaan. Ihmettelin myös sitä, miten monet yliopisto-opiskelijat hakeutuvat oman alan harjoitteluihin vasta opintojen jälkeen. Lontoossa harjoitteluja painotettiin todella paljon, eikä kesiä käytetty lomailuun vaan silloin hankittiin kokemusta. Osasta sai rahaa, osasta ei, mutta kontakteja ja varmuutta omaan osaamiseen kyllä. Työllistymisessä omalla aktiivisuudella on iso rooli, pitää jaksaa olla pitkäjänteinen. Jos työpaikan todella haluaa, kannattaa sen perään soittaa vaikka viisi kertaa, jossain vaiheessa ovet aukeavat varmasti."

Teksti: Elina
Kuva: Karoliinan arkistot

MITÄ SINÄ HALUAT ELÄMÄLTÄ?


"Milloin kysyit itseltäsi viimeksi, mitä sinä haluat elämältä?". Esitin edellä olevan kysymyksen itselleni, mutta myös Insta Storyn puolella seuraajilleni aiemmin tällä viikolla, kun olin törmännyt lyhyen ajan sisään kahteen itseäni puhutelleeseen artikkeliin Helsingin Sanomissa.

Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Anu Ubaud kirjoitti kolumnissaan, kuinka tuo yksinkertainen kysymys saattaa usein unohtua, kun painetaan menemään työelämässä ja elämässä ylipäätään. Mennään ehkä sieltä, missä on iisein ja turvallisin polku kulkea, kuunnellaan niitä yhteiskunnan asettamia sääntöjä, ehkä koska niin nyt vain kuuluu tehdä. Hyvä koulutus, pitkä parisuhde, vakkariduuni, omistusasunto, koira, kihlat, häät, lapsi, toinen, kerran vuodessa Kreikkaan lomalle. Näin yhteiskunta ja sen normit meitä patistavat elämään.

Toinen kolahtanut juttu oli Tanja Vasaman kirjoittama artikkeli Anna-Katri Räihästä, joka havahtui muutamia vuosia sitten siihen, ettei elänytkään sellaista elämää, mitä oikeasti halusi. Hän oli ollut shoppailunarkomaani, todistellut luksusbrändien tuotteilla, että pärjäsi. Sitten hän erosi pitkästä parisuhteesta ja eron myötä elämä meni uusiksi. Hiljalleen Anna-Katri alkoi säästää luksustuotteiden sijasta matkusteluun ja ensimmäisen Afrikan matkan jälkeen kotiin palasi nuhjuisen rinkan kanssa nainen, joka ei meinannut tunnistaa vitivalkoista kotiaan ja elämäänsä omikseen. Anna-Katri kertoi jutussa löytäneensä maailmalla vietettyjen seikkailuiden myötä itsestään itsevarman oman tiensä kulkijan, joka pärjää elämässä muullakin kuin ulkokuorella.

Juttu kolahti, koska tunnistin siitä itseni, vähän liiankin hyvin. Oma pitkä parisuhteeni päättyi eroon vuonna 2014. Ero tuli mulle aikamoisena yllätyksenä ja olin sen jälkeen ihan hukassa. Koska olin aina seurustellut, en tiennyt edes kuka olin ilman toista. Niin kuin elämällä on kuitenkin yleensä tapana meille näyttää, kaikella on aina tarkoituksensa. Niin tälläkin kertaa, ja sittemmin olenkin sanonut ex-poikaystävälleni kiitos. Kyseinen ero oli parasta mitä mulle on ikinä tapahtunut, vaikka muistelenkin suhdettamme ja häntä pääosin pelkällä lämmöllä. Ilman eroa olisin varmaankin juuri tuolla yhteiskunnan määrittelemällä reitillä kohdassa koira ja kihlat. En tiedä, ehkä olisin onnellinenkin, kun en tietäisi muusta?

Ainakin olisin hyvin tietämätön monista asioista. Eron jälkeisinä vuosina olen nimittäin muuttunut ja kasvanut todella paljon, alkanut ajattelemaan asioita uudesta perspektiivistä. En ollut koskaan osannut kysyä itseltäni, mitä elämältä haluan, mutta onneksi jalkojeni alta vedettiin matto ja mut pakotettiin kysymään tuo kysymys itseltäni, ehkä ekaa kertaa elämässäni. Sen jälkeen olen ollut raadollisen rehellinen itselleni ja tasaisin väliajoin pysähtynyt miettimään, mitä oikeasti haluan ja mikä tekee juuri mut onnelliseksi. Jonkin aikaa eron jälkeen eräs kaverini sanoi jotain, mitä en toivottavasti koskaan unohda, "Lilli, ihan kuin suhun olisi vaihdettu patterit". Ja siltä musta totisesti tuntui silloin ja tuntuu edelleen. Kun rypee ensin paskassa kyynerpäitään myöten, oppii sen jälkeen elämään suhtautumaan ihan uudella tavalla. Olen oppinut nauttimaan elämästä, näkemään asioiden positiiviset puolet, elämään omanlaistani elämää. Olen oppinut poistumaan omalta mukavuusalueeltani. Olen matkustanut yksin paikkoihin, joihin en olisi koskaan kuvitellut matkustavani. Olen muuttanut ulkomaille ja Suomessakin useamman kerran. Olen oppinut olemaan välittämättä muiden mielipiteistä ja seisomaan itsevarmana päätösteni takana. Ennen kaikkea olen oppinut pitämään hauskaa, näkemään elämän seikkailuna, jossa voi tapahtua mitä tahansa, kunhan vain uskoo niin.

Täytän pian 28. Valmistun kohta maisteriksi, mutta mikään muu elämässäni ei sitten olekaan kovin varmaa. Voin lähteä vartin varoitusajalla drinkeille keskiviikkona tai ostaa parin tunnin pohdinnan jälkeen lentoliput kuukaudeksi maailman toiselle puolelle. Myin vuosi sitten muuttaessani Tampereelta Helsinkiin melkein koko omaisuuteni sänkyä lukuunottamatta, ja tavarani mahtuvat tällä hetkellä noin kymmeneen pahvilaatikkoon. Pian häämöttävä valmistuminen kutkuttaa, koska sen jälkeen olen vapaa tekemään mitä tahansa, mutta myös hieman ahdistaa, sillä sen jälkeenhän pitäisi edetä tuossa yhteiskunnan kaaviossa seuraavaan kohtaan, eli vakkariduuniin. Mun mummi kysyy joka kerta kun soitan sille, että "onkos sulla jo poikaystävä?" ja äiti pyörittelee päätään, kun ilmoitan parin vuoden sisällä jo toistamiseen, etten aio viettää joulua Suomessa.


Muistan edelleen kun mulle sanottiin pari vuotta sitten, ettei elämä voi ikuisesti olla hauskanpitoa, että kyllä se aikuisten elämä koittaa jossain vaiheessa. Jos tosiaan on niin, en halua edes kasvaa aikuiseksi. Ehkä ihan vain tätä ajatusta vastaan kapinoidakseni ostin juuri vaaleanpunaiset lappuhaalarit ja lentoliput kohti seuraavaa seikkailua. Lisäksi pohdin päivittäin, minne muuttaisin syksyllä, kun koko maailma on avoinna.


Kirjoitin kerran vanhaan blogiini näin: "Ollaan täällä jokainen sitä varten, että voitaisiin rakentaa omasta elämästämme itsemme näköinen. Tehdä sitä omaa juttua, vaikka muut naureskelisivat. Ollaan täällä sitä varten, että uskallettaisiin haaveilla, vaikka välillä pelottaisikin, ettei ne omat haaveet toteudu. Ja aina pitää muistaa, että jos se oma tarina ei tunnukaan omalta, sitä voi aina kirjoittaa vähän uudelleen". Seison edelleen ihan täysin noiden sanojen takana. Jokainen eläkööt elämäänsä juuri sellaisella tavalla kuin tahtoo, on se sitten yhteiskunnan normien mukaista tai ei. Jokaisen kannattaisi kuitenkin tasaisin väliajoin pysähtyä kysymään itseltään, mitä minä haluan elämältä? Olenko siellä missä kuuluu, tai ainakin menossa kohti sitä? Elänkö itseäni varten, en muita?


Teksti: Lilli
Kuvat: Ryan Graybill / Unsplash