ELLUN JA LILLUN RAKKAUSTARINA


Oli kesä 2015. Oltiin tehty promohommia samassa firmassa molemmat jo jonkin aikaa, mutta pääosin eri kaupungeissa. Oltiin ehkä tavattu pikaisesti kerran jollain isolla keikalla, muttei oltu sen paremmin juteltu. Nyt meidät oli kuitenkin bookattu samalle keikalle, joka suuntautuisi koko viikonlopuksi Rovaniemelle ja sisältäisi autossa istumista sekä samassa hotellihuoneessa yöpymistä. Meillä oli kyllä yhteisiä kavereita, mutta molemmat olivat silti vähän miettineet tahoillaan, että mitähän helvettiä tästä keikasta tulee.

Jää onneksi rikottiin jo keikalle lähtöä edeltävänä iltana, koska tavattiin yhteisten kavereittemme kautta Illallisella taivaan alla. Seuraavana aamuna koppiauto starttasi Hernesaaresta joskus neljältä aamuyöllä ja molemmat kiroili vuorotellen ratissa, kun ajettiin Batteryn voimalla kohti Rolloa.

Parin vuorokauden, Rovaniemen Simerockin, promokeikan ja yli 20 tunnin autossa istumisen aikana meistä tuli kavereita. Kyseisen Rollo-keissin jälkeen ollaan tehty töitä yhdessä, asuttu yhdessä, kärsitty vuosisadan darroja yhdessä, riidelty yhdessä, matkustettu yhdessä, piereskelty yhdessä, itketty yhdessä ja naurettu yhdessä. Meitä on jopa luultu pariskunnaksi Vauva.fi -palstalla (bless). 

Kesä 2016 oli hauskin naismuistiin. Asuttiin kolmannen kämppiksemme kanssa Punavuoren sydämessä, rakkaassa Lääväluolassa (RIP Läävis) ja tehtiin koko kesä pelkästään promokeikkoja. Rundattiin läpi Ruisrockit ja Porijazzit sekä trollailtiin viikko kahdestaan gorillapuvussa ympäri Suomen kesäkaupunkeja. "Haluutteko hei tytöt tällaisen keikan ku te ootte ainoita niin hulluja, et teistä on tähän", no totta helvetissä halutaan. Se kesä oli Neon2 Kemiaa Erottajalla, paljujatkoja, Merivartioston pelastusoperaatioita ja kossuvissyjä. Kesän jälkeen tuli syksy ja toinen lähti vaihtoon Tukholmaan. Jouluna oli läpsystä vaihto, kun toinen muutti toiselle puolelle maapalloa. Nähtiin ekaa kertaa melkein vuoteen viime marraskuussa. Luokattomat jutut jatkuivat ihan samanlaisina kuin aina ennenkin. Ei meitä varmaan pysty erottamaan mikään. 


Lillu Ellusta:

En tiedä oikeasti ketään tyyppiä, kenen kanssa pystyisin olemaan yhtä paljon oma itseni, kuin Ellun. Ellu ei koskaan tuomitse mua, mistään. Ellu on tyyppi joka no shame nappaa raflassa viereisestä pöydästä edellisen seurueen jättämät ranskalaiset jos tekee mieli, koska sitä ei kiinnosta, mitä muut ajattelee. Lujan itsevarmuuden lisäks Ellu on yks päättäväisimmistä ja ahkerimmista tyypeistä, ketä tiedän. Ellun on välillä vähän vaikea käsitellä tunteita ja se kiusaantuu, kun sitä halaa. Siksi aina halaan sitä kun nähdään, tykkään nähdä sen epämukavan olon. Ellulla on parhaat vitsit ja kun se nauraa, se alkaa aina vähän röhkiä. Kerran se on ollut baarissa vahingossa tissit paljaana ja sillä on maailman huonoin lauluääni, mutta lauletaan silti aina karaokea yhdessä.

Ellu lähetti mulle kerran kännissä tällaisen ääniviestin: "Mä mietin et mä kirjotan tän mut oon niin kännis et en mä pysty. Sä oot mulle kaikista rakkain kaveri. Vaik sä oot välil ihan vitun perseestä ja vaik sä oot välil ihan vitun nolo ni sä oot silti mun paras kaveri. Koska me ollaan yhtä noloja ja me ei voida kumpikaan tuomita toisiamme, koska jos sä tuomitset mua ni sä oot tehny jotain ihan yhtä noloa. Ja mä en siis oikeesti itke, tääl on vaa vähän kylmä ni mul on vähän nuha". Ehkä kauneinta mitä mulle on koskaan sanottu.


Ellu Lillusta:

Oltiin just tavattu Lillin kanssa ja ajettu Rovaniemelle. Muistan edelleen elävästi kun oltiin saatu tavarat levitettyä kämäsen asuntolan lattialle (kiitokset tästä toimistolle) ja Lillin kynsi jäi kiinni johonkin laukun reunaan. Yritä siinä huutoitkun keskellä ottaa selvää sitten yhtään mistään. Taisin lähettää yhteiselle ystävällemme Emmalle viestin, että mitäs hittoa tässä pitäis tehdä, kun lähes tuntematon ihminen vollottaa asuntolan vessassa lohjennutta kynttä. Tämän episodin jälkeen Lillu on joutunut vastavuoroisesti lohduttamaan hysteerisesti itkevää Ellua useaampaankin otteeseen. Yhteiselle taipaleelle on myös  mahtunut useampi nahistelu aina tanssilattialle kadonneesta hatusta kynsilakkapulloon, muttei mitään sellaista, mitä ei olisi voinut selvittää.

Lillissä parasta on se, että sen saa suostuteltua mihin tahansa mukaan, oli kyse sitten kuukauden Australian reissusta tai gorillapuvussa karuselliin menemisestä. Lilliä on kiva härnätä, koska se aina provosoituu helposti. Lilli on se, joka on aina kuuntelemassa ja auttamassa samassa ongelmassa vaikka kymmenennettä kertaa, jos tarvii. Vaikka meidän parivuotisen matkan varrelle on mahtunut kummallekin useampi kaksilahkeinen, ei kukaan ole vienyt jalkoja alta samalla tavalla kun Lillu <3.


Ihanaa ystävänpäivää kaikille!! Kertokaa niille tärkeille, että välitätte!

Teksti: Elina & Lilli
Kuva: Anne Carolien Köhler

Ei kommentteja

Lähetä kommentti