MITÄ SINÄ HALUAT ELÄMÄLTÄ?


"Milloin kysyit itseltäsi viimeksi, mitä sinä haluat elämältä?". Esitin edellä olevan kysymyksen itselleni, mutta myös Insta Storyn puolella seuraajilleni aiemmin tällä viikolla, kun olin törmännyt lyhyen ajan sisään kahteen itseäni puhutelleeseen artikkeliin Helsingin Sanomissa.

Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Anu Ubaud kirjoitti kolumnissaan, kuinka tuo yksinkertainen kysymys saattaa usein unohtua, kun painetaan menemään työelämässä ja elämässä ylipäätään. Mennään ehkä sieltä, missä on iisein ja turvallisin polku kulkea, kuunnellaan niitä yhteiskunnan asettamia sääntöjä, ehkä koska niin nyt vain kuuluu tehdä. Hyvä koulutus, pitkä parisuhde, vakkariduuni, omistusasunto, koira, kihlat, häät, lapsi, toinen, kerran vuodessa Kreikkaan lomalle. Näin yhteiskunta ja sen normit meitä patistavat elämään.

Toinen kolahtanut juttu oli Tanja Vasaman kirjoittama artikkeli Anna-Katri Räihästä, joka havahtui muutamia vuosia sitten siihen, ettei elänytkään sellaista elämää, mitä oikeasti halusi. Hän oli ollut shoppailunarkomaani, todistellut luksusbrändien tuotteilla, että pärjäsi. Sitten hän erosi pitkästä parisuhteesta ja eron myötä elämä meni uusiksi. Hiljalleen Anna-Katri alkoi säästää luksustuotteiden sijasta matkusteluun ja ensimmäisen Afrikan matkan jälkeen kotiin palasi nuhjuisen rinkan kanssa nainen, joka ei meinannut tunnistaa vitivalkoista kotiaan ja elämäänsä omikseen. Anna-Katri kertoi jutussa löytäneensä maailmalla vietettyjen seikkailuiden myötä itsestään itsevarman oman tiensä kulkijan, joka pärjää elämässä muullakin kuin ulkokuorella.

Juttu kolahti, koska tunnistin siitä itseni, vähän liiankin hyvin. Oma pitkä parisuhteeni päättyi eroon vuonna 2014. Ero tuli mulle aikamoisena yllätyksenä ja olin sen jälkeen ihan hukassa. Koska olin aina seurustellut, en tiennyt edes kuka olin ilman toista. Niin kuin elämällä on kuitenkin yleensä tapana meille näyttää, kaikella on aina tarkoituksensa. Niin tälläkin kertaa, ja sittemmin olenkin sanonut ex-poikaystävälleni kiitos. Kyseinen ero oli parasta mitä mulle on ikinä tapahtunut, vaikka muistelenkin suhdettamme ja häntä pääosin pelkällä lämmöllä. Ilman eroa olisin varmaankin juuri tuolla yhteiskunnan määrittelemällä reitillä kohdassa koira ja kihlat. En tiedä, ehkä olisin onnellinenkin, kun en tietäisi muusta?

Ainakin olisin hyvin tietämätön monista asioista. Eron jälkeisinä vuosina olen nimittäin muuttunut ja kasvanut todella paljon, alkanut ajattelemaan asioita uudesta perspektiivistä. En ollut koskaan osannut kysyä itseltäni, mitä elämältä haluan, mutta onneksi jalkojeni alta vedettiin matto ja mut pakotettiin kysymään tuo kysymys itseltäni, ehkä ekaa kertaa elämässäni. Sen jälkeen olen ollut raadollisen rehellinen itselleni ja tasaisin väliajoin pysähtynyt miettimään, mitä oikeasti haluan ja mikä tekee juuri mut onnelliseksi. Jonkin aikaa eron jälkeen eräs kaverini sanoi jotain, mitä en toivottavasti koskaan unohda, "Lilli, ihan kuin suhun olisi vaihdettu patterit". Ja siltä musta totisesti tuntui silloin ja tuntuu edelleen. Kun rypee ensin paskassa kyynerpäitään myöten, oppii sen jälkeen elämään suhtautumaan ihan uudella tavalla. Olen oppinut nauttimaan elämästä, näkemään asioiden positiiviset puolet, elämään omanlaistani elämää. Olen oppinut poistumaan omalta mukavuusalueeltani. Olen matkustanut yksin paikkoihin, joihin en olisi koskaan kuvitellut matkustavani. Olen muuttanut ulkomaille ja Suomessakin useamman kerran. Olen oppinut olemaan välittämättä muiden mielipiteistä ja seisomaan itsevarmana päätösteni takana. Ennen kaikkea olen oppinut pitämään hauskaa, näkemään elämän seikkailuna, jossa voi tapahtua mitä tahansa, kunhan vain uskoo niin.

Täytän pian 28. Valmistun kohta maisteriksi, mutta mikään muu elämässäni ei sitten olekaan kovin varmaa. Voin lähteä vartin varoitusajalla drinkeille keskiviikkona tai ostaa parin tunnin pohdinnan jälkeen lentoliput kuukaudeksi maailman toiselle puolelle. Myin vuosi sitten muuttaessani Tampereelta Helsinkiin melkein koko omaisuuteni sänkyä lukuunottamatta, ja tavarani mahtuvat tällä hetkellä noin kymmeneen pahvilaatikkoon. Pian häämöttävä valmistuminen kutkuttaa, koska sen jälkeen olen vapaa tekemään mitä tahansa, mutta myös hieman ahdistaa, sillä sen jälkeenhän pitäisi edetä tuossa yhteiskunnan kaaviossa seuraavaan kohtaan, eli vakkariduuniin. Mun mummi kysyy joka kerta kun soitan sille, että "onkos sulla jo poikaystävä?" ja äiti pyörittelee päätään, kun ilmoitan parin vuoden sisällä jo toistamiseen, etten aio viettää joulua Suomessa.


Muistan edelleen kun mulle sanottiin pari vuotta sitten, ettei elämä voi ikuisesti olla hauskanpitoa, että kyllä se aikuisten elämä koittaa jossain vaiheessa. Jos tosiaan on niin, en halua edes kasvaa aikuiseksi. Ehkä ihan vain tätä ajatusta vastaan kapinoidakseni ostin juuri vaaleanpunaiset lappuhaalarit ja lentoliput kohti seuraavaa seikkailua. Lisäksi pohdin päivittäin, minne muuttaisin syksyllä, kun koko maailma on avoinna.


Kirjoitin kerran vanhaan blogiini näin: "Ollaan täällä jokainen sitä varten, että voitaisiin rakentaa omasta elämästämme itsemme näköinen. Tehdä sitä omaa juttua, vaikka muut naureskelisivat. Ollaan täällä sitä varten, että uskallettaisiin haaveilla, vaikka välillä pelottaisikin, ettei ne omat haaveet toteudu. Ja aina pitää muistaa, että jos se oma tarina ei tunnukaan omalta, sitä voi aina kirjoittaa vähän uudelleen". Seison edelleen ihan täysin noiden sanojen takana. Jokainen eläkööt elämäänsä juuri sellaisella tavalla kuin tahtoo, on se sitten yhteiskunnan normien mukaista tai ei. Jokaisen kannattaisi kuitenkin tasaisin väliajoin pysähtyä kysymään itseltään, mitä minä haluan elämältä? Olenko siellä missä kuuluu, tai ainakin menossa kohti sitä? Elänkö itseäni varten, en muita?


Teksti: Lilli
Kuvat: Ryan Graybill / Unsplash

2 kommenttia

  1. Tää postaus osui ja upposi! Tänä vuonna oon päättäny keskittyä itseeni ja siihen mitä MÄ haluan, sen sijaan et eläisin elämääni muiden mielipiteiden mukaan. Ihanaa kevään odotusta teille molemmille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla että upposi ja mahtava asenne sulla, tää on just oikein. Kivaa kevättä sullekin! :)

      Poista