MAASSA MAAN TAVALLA: RANSKA


Vastoin kaikkia olettamuksia Pariisissa pärjää englannilla ja ranskalaisetkin hymyilevät joskus. Sähkösopimusta tulee suojella kuin Mona Lisaa ja suklaacroissant on arkipäivää. Ranskassa Ranskan tavoilla, olkaa hyvä.

Myöhäisiä iltoja ja aamuja

Yksi suurimmista kulttuurishokeista on ehdottomasti ollut elämänrytmin radikaali muuttaminen. Totuin Australiassa asuessani aikaisiin aamuihin ja iltoihin. Täällä työpäivät alkavat vasta kymmeneltä, lounastauko on puolitoista tuntia ja töistä päästään hieman ennen seitsemää illalla. Aamuihmisenä olen pyrkinyt käyttämään aamun ensimmäiset tunnit kuntosalilla tai hyvällä säällä saatan kävellä töihin. Illallistreffit sovitaan helposti kymmeneen illalla ja viikolla ulkona käyminen ei ole ollenkaan kummallista.

Un croissant, s'il vous plait!

Jos italialaiset jaksoivat syödä päivästä toiseen pastaa ja pizzaa kuuluvat täällä stereotypian mukaisesti viinit ja croissantit kiinteästi ruokaympyrään. Urheilu ei kuulu monenkaan ranskalaiset jokapäiväiseen elämään, kuntosalilla juoksumatot ja crosstrainerit ovat ehdottomasti suosituimpia treenimuotoja. Viiniä lipitellään menemään vaikka viikon jokaisena iltana ja hampparit/quichet/pasta ovat kaikki työkavereideni arkiruokaa. Tiimini on hyvin kansainvälinen ja olen huomannut, että jaamme hyvin samanlaiset ruoka- ja urheilutottumukset brittikollegoideni kanssa. Ranskalaiset työkaverini kiskovat sen sijaan pain au chocolateja aamusta toiseen sen enempää lihomatta.

Suorasukaisia miehiä

Suomalaisena sitä luulisi olevansa tottunut suorasanaisuuteen. Ranskalaiset vievät sen kuitenkin seuraavalle levelille. Olen useamman kerran todistanut sitä kuinka kohtaamani ranskalaiset kommentoivat toisten ulkonäköä hyvin töksäytellen. He eivät tee sitä kuitenkaan ilkeyttään, suorasukaisuus kuuluu tyyliin, eikä vakavana heitettyjä kommentteja saa ottaa itseensä. Miehillä on kuulemani mukaan tapana kommentoida tyttöystäviensä asuja ja ulkonäköjä hyvinkin napakasti. Myös pomoni on useampaan otteeseen kommentoinut Instagramiin postaamiani selfieitä :D

Mellakkapoliiseja ja mielenilmauksia

Jos ranskalaiset rakastavat yhtä asiaa on se mielenosoitukset. Asun Rebupliquen aukion liepeillä ja lähes joka viikonloppu on tori täyttynyt jonkin asian kannattajista. Mellakkapoliisit aseineen  kuuluvat myös hyvin olennaisesti katukuvaan. Suomen mediassakin hyvin palstatilaa saavuttaneet keltaliivien mellakat lähtivät kuitenkin täysin lapasesta. Paikkoja pantiin paskaksi isommalla kädellä, työpaikkani lähellä käteisautomaatit oli revitty seinistä, yksi kahvila oli poltettu ja pankkien ikkunat olivat pillunpäreinä pitkin katuja. Myös Chanelin liike joutui turvatoimista huolimatta vandalismin kohteeksi ja useampi laukku sai lentävän lähdön uuteen kotiin. Suurin osa protesteista on hyvin rauhanomaisia ja "huomaamattomia". 

Byrokratia from hell

Se joka kehtaa vielä valittaa suomen byrokratiasta ei ole ikinä asunut Ranskassa. Vaikka olen ehtinyt asumaan kolmessa eri maassa ennen Pariisiin muuttamista, en ole ikinä taistellut paikallisten viranomaisten kanssa yhtä paljon kuin täällä. Yksi Ranskassa pitkään asunut kaveri tiivistikin ranskalaisen palvelukulttuurin hyvin toteamalla kerran minulle seuraavan "Jos Ranskassa pitää luottaa toisen ihmisen työkykyyn, älä luota". Pankkitilin avaaminen vaati kuusi visiittiä pankkiin. Matkakortin voi ladata minä tahansa päivänä kuussa, mutta se alkaa toimimaan vasta seuraavan kuun ensimmäisenä. Sähköä jakelevassa yrityksessä ei puhuta englantia. Poliisilaitoksella saa odottaa tuntitolkulla. Paikallisen Kela-kortin ja sim-kortin saaminen vaatii sähkösopimusta (??). Sähkölaskuja kannattaa tässä maassa vaalia kuin Raamattua, niitä kysytään joka käänteessä. Niin ja jokainen kerta kun asioit virastojen tai pankkien kanssa saat mukaasi vähintään 20 sivua paperia.

Ooh la laa ja pieruääniä

Muuttaessani Pariisiin koostui sanavarastoni Je m'apelle Elinasta ja bonjourista. Aloitin hiljattain ranskankielen opiskelun, mutta jo ennen tuntien alkamista oli sanavarastoni ehtinyt kasvamaan muutamalla ilmauksella. Ce'st bizarre (onpa outoa), putain (vittu) ja ooh lalaa (nimensämukaisesti oo la laa, sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen) ovat saavuttaneet vankkumattoman aseman toimistossamme. Lempi-ilmaisuni on kuitenkin prr (sama ääni kuin tekisi feikkipierun). Tällä äännähdyksellä voi helposti vastata kokonaiseen kysymykseen ja se tarkoittaa yleensä tilanteesta riippuen olkien kohautusta, en osaa sanoa -vastausta, ihmetystä tai rentoa okeita.

Teksti: Elina
Kuva: Dan Novac / Unsplash

Ei kommentteja

Lähetä kommentti