MATKAVINKIT KAMBODŽAAN



Nämä reissupostaukset laahaavat nyt todella jäljessä, sillä olemme jo viidennessä maassa, mutta tämä on vasta toinen kohdepostaus. Vietnamin jälkeen seuraava kohteemme oli kuitenkin Kambodža, jossa aloitimme Siem Reapista. Jos Vietnamista jäi mieleen vivahteikas kulttuuri, hyvin erilaiset kaupungit, upeat maisemat ja maukas ruoka, Kambodžasta jäi päällimmäisenä mieleen, pakko myöntää, kurjuus, köyhyys ja likaisuus. Saavuttuamme Siem Reapiin olin tyytyväinen, ettei oltu aloitettu matkaa Kambodžasta, sillä kulttuurishokki olisi ollut melko suuri, nyt kaikkeen oli jo vähän kerennyt tottumaan. Kadut olivat Vietnamiin (ja myöhemmin Filippiineihin) verrattuna täynnä roskaa, ihmiset asuivat todella vaatimattomasti ja aika monessa paikassa löyhkäsi. Kaikesta tästä huolimatta ihmiset olivat kuitenkin ystävällisempiä kuin missään, missä olen koskaan käynyt ja köyhyyden ja kurjuuden lisäksi tämä jäi kirkkaana mieleen.

Oltiin onneksi otettu Siem Reapista melko kiva hotelli poolilla, joten vietettiin siellä (hävyttömän) paljon aikaa. Jotenkin ajatus sen kummemmasta kaduilla pyörimisestä tuntui raskaalta ja hotellilla toimi netti melko hyvin, joten vietettiin intensiivisten Vietnamin viikkojen jälkeen aikaa vain katselemalla sarjoja koneelta altaan reunalla. Siem Reapissa ykköstavoite oli nähdä Angkor Watin huikea temppelialue ja tälle pyhitettiinkin yksi kokonainen päivä. Tämä oli mielestäni melko kallista lystiä, sillä liput temppelialueelle maksoivat n. 36 euroa per henkilö, jonka lisäksi alueelle piti ottaa koko ajaksi mukaan tuk tuk -kuski, sillä alue on niin valtavan kokoinen. Yhteensä päivä siis maksoi meiltä noin sata euroa. Kokemus oli kuitenkin täysin rahan arvoinen ja kyllähän nuo Khmer-valtakunnan aikaiset temppelit vaan on nähtävä, mikäli on muutenkin mestoilla. Me kävimme kolmessa temppelissä, kuuluisimmassa Angkor Watissa, ”Tomb Raider”-temppeli Ta Prohmissa sekä Bayonin temppelissa. Kaikkein suosituinta on kiertää temppelit niin, että näkee auringonnousun Angkor Watin yllä (tarkoittaa siis helvetin aikaista herätystä). Samalla tämä tarkoittaa myös sitä, että kaikki turistilaumat ovat samaan aikaan samoilla temppeleillä. Vaikka Angor Watin aamun sarastus oli huikea kokemus, voisin melkein suositella kiertämään temppelit jossain ihan muussa järjestyksessä välttääkseen pahimman ryysiksen.

Raflasuosituksia mulla ei juurikaan Siem Reapiin ole, mutta yhtenä iltana löydettiin söpö ravintola/cocktailbaari WILD,  jota piti mukava ranskalainen pariskunta. Paikka oli sisustettu söpösti ja sen erikoisuutena oli puumaja, johon sai myös mennä ruokailemaan. Ruuat ja juomat hilattiin puumajaan korilla ja hämärän tullen majaa valaisivat pienet lamput. Toinen raflasuositus Kambodžaan on Vibe, joka on vegaaninen kahvila ja ravintola. Heiltä löytyy paikat sekä Siem Reapista että Phnom Penhistä. 


Siem Reapista siirryttiin tuttuun tapaan yöbussilla Sihanoukvilleen ja yöbussi oli jälleen ihan mukava kokemus. Matka kesti noin 11 tuntia ja maksoi noin 20 euroa. Sihanoukvilleen ei olisi todellakaan tehnyt mieli jäädä, kaupunki näytti aika kauhealta, joten paineltiin sieltä suoraan saarille, joka olikin meidän alkuperäinen tarkoitus. Kambodzan eteläkärjestä löytyy tosiaan Koh Rongin ja Koh Rong Samloemin paratiisisaaret, joille lauttamatkat kestävät noin 30 ja 50 minuuttia. Oltiin luettu, että Koh Rong Samloem on rauhallisempi ja pienempi kuin Koh Rong ja suunnattiinkin suorilta sinne, vaikka monet käyvät kummallakin saarella. Vaikka Koh Rong Samloem on pieni eikä siellä juurikaan ole tekemistä, viivyimme siellä lopulta viikon, eikä meillä ainakaan kerennyt tulemaan ollenkaan tylsää.

Jos menet Koh Rong Samloemilla, pidä huolta, että otat majoituksen Saracen Bayn puolelta. Vaikka ympäri saarta on majoitusta, vain Saracen Baysta löytyy kivasti rafloja, eli muilla osin saarta olet hieman jumissa. Me tehtiin se virhe, että otettiin ensin muutamaksi yöksi majoitus muualta ja oltiin sitten jumissa siellä iltaisin, koska viidakon läpi ei oikein suositella kävellä pimeällä, sillä saarella asustelee muun muassa kuningaskobria (!!). Vaikka yöpyisit Saracen Bayn puolella, suosittelen tarpomaan viidakon läpi päivällä toiselle puolelle saarta edes kerran. Lazy Beachilta löytyy saaren upein ranta (ja kuulemma upeimmat auringonlaskut), eikä siellä ole senkään vertaa ihmisiä, mitä Saracen Bayn puoleisilla biitseillä.


Koh Rong Samloemilla saavutettiin vihdoin sellainen laiska island life -meininki, jota rakastan. En käyttänyt kenkiä viikon aikana kuin pari kertaa (viidakon läpi tarpoessani), sillä kaikki ravintolat sijaitsevat rannalla ja kengistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Iltaisin istuttiin rantarafloissa ja -baareissa, kuunneltiin musiikkia ja syötiin hyvin. Kivoja rafloja olivat ainakin Sara Resortin ravintola (söin superhyvää kesäkurpitsalasagnea!), sekä vaatimaton Nakry’s house, josta sai superhyvää paikallista ruokaa. Sara Resortissa myös yövyttiin muutama yö ja hinta-laatusuhde oli enemmän kuin kohdillaan, myös aamiainen oli superhyvä! Tree Barissa rannalla oli iltaisin letkeää ysärimusaa ja hyviä drinkkejä ja Jungle Bar keskellä viidakkoa oli kokemus. Jungle Barissa kuulemma järkätään aina full moon partyja, mutta meidän kohdalle sellaisia ei tällä kertaa osunut.

Jos jotain suosittelen Koh Rong Samloemilla tekemään, niin Plankton tourin, jolla voi snorklata pimeän tullen hohtavan planktonin keskellä. Olin lukenut näistä etukäteen ja olin hieman skeptinen siitä, miten planktonit todellisuudessa oikeasti näkyvät. Kokemus osoittautui kuitenkin yhdeksi reissun parhaimmista ja pienten tähtien lailla tuikkivien planktonien seassa oli huikeaa uida! Ensin sysimustaan veteen hyppääminen ja siellä snorklaaminen tuntui hieman kammottavalta, mutta hohtava plankton vei äkkiä mukanaan. Kun vedenalaisesta tähtimerestä nosti päänsä, yläpuolella näkyi toinen tähtimeri, koska paratiisisaarella ei juurikaan turhaa valosaastetta ollut ja tähtitaivas välkkyi kirkkaana.


Koh Rong Samloemilta suuntasimme lauttamatkan jälkeen pääkaupunki Phnom Penhiin, josta meillä oli muutaman päivän päästä lento seuraavaan kohteeseen. Jos Siem Reap ja Sihanoukville olivat olleet hieman shokkeja, sitä oli myös kaoottinen Phnom Penh. Myöskään matka kohti pääkaupunkia ei ollut iiseimmästä päästä, sillä juututtiin pahaan ruuhkaan ja muutaman sadan kilometrin matkaan meni lopulta noin 8 tuntia. Tästä ajasta puolitoista tuntia köröteltiin sikojenkuljetusauton perässä ja jouduimme todistamaan muutaman metrin päästä, kun siat kirkuivat autossa hätääntyneenä päällekkäin ja lomittain. Olen syönyt kasvispainotteisesti jo jonkun aikaa, mutta tämä näky sai mut päättämään entistä tiukemmin, että jatkossa pysytellään hyväksi havaitulla tiellä.

Kun Phnom Penh ei ilmeisesti muuten ollut tarpeeksi horror, sain siellä reissun ensimmäisen mahapöpön ja istuin muutaman neliön Airbnb-kämppämme lasikuutiovessassa puolet kaupungissa vietetystä ajasta. Onneksi ainoa suunniteltu aktiviteettimme kaupungissa kuitenkin onnistui, sillä pöpö parani melko nopeasti. Kävimme Kambodžan sisällissodan ja kansanmurhan aikaisissa S21-vankilassa sekä Killing Fieldseillä, joilla tapettiin satoja tuhansia kambodžalaisia sisällissodan aikana. Olin lukenut Kambodžan kansanmurhasta paljon etukäteen, mutta silti monet museossa ja muistomerkillä opituista asioista järkyttivät syvästi ja koko päivä oli aika rankka. Mikäli matkustat Kambodžaan, suosittelen ehdottomasti vierailemaan Phnom Penhissä näissä kahdessa kohteessa, sillä ne laittavat melko hyvin asioita mittakaavoihin.

Kambodžan jälkeen oli aika siirtyä Filippiineille ja olin kyllä melko helpottunut, kun kone rullasi kiitoradalla eteenpäin. Kambodža jätti jäljen mieleen ja sydämeen sekä hyvässä että pahassa. En unohda sen ystävällisiä hymyjä ja iloisia lapsia, mutten myöskään kaikkea sitä köyhyyttä ja niitä surullisia tarinoita, joita kuulin.

Teksti: Lilli
Kuvat: Lilli

Ei kommentteja

Lähetä kommentti